Seurakunta pommisuojassa

Jeesus sanoi omilleen: Älkää lähtekö Jerusalemista ennen kuin teidät puetaan voimalla korkeudesta. Koolla oli siis 120 henkilöä. Näin kerrotaan Raamatussa. Aikajakso oli siis 40+10 päivää pääsiäisestä. Ulkona liikkuminen ei ollut turvallista, koska Mestari oli poissa eikä Hän ollut valinnut oikeastaan oman viittansa kantajaa.  Emme ehkä tiedä minkälainen se paikka oli, jossa odotus tapahtui. Jos kumminkin miettisimme nykyaikaista pommisuojaa, niin mieleen tulisi heti montakin ongelmaa.

Olisiko ihan sattumalta 40 vuotta taivallus Egyptistä Luvattuun maahan? Molemmat aikajaksot olivat tarpeelliset, mutta pituus ihmetyttää. Egyptistä paluu olisi vienyt reilusti mitaten ehkä kuukauden, mutta matkaan tuli mutkia. Emme tarkasti tiedä kuinka kauan kansa oli Jordanin toisella puolella leirissä ja joka aamu näki luvatun maan, mutta rohkeus mennä yli, puuttui.  Mooses näki siinä vaiheessa enemmän, kun hän sai nousta korkeammalle paikalle katsomaan.

Noudattivatko sitten Jeesuksen omat Hänen käskyään eli kehotustaan? Eivät noudattaneet. Pietari taaskin etunenässä lähtee vanhoihin hommiin ja saa mukaansa muutamia. Huonotkin ideat saavat kannatusta, jos luotettavaksi luultu henkilö sitä ehdottaa.  On jotenkin kuvaavaa, että Jeesus tiesi suunnitelman ja menee itse paikalle tehdäkseen kysymyksen: Lapset onko teillä mitään syötävää? Huomaamme, että ei ole syötävää, kun poiketaan Jeesuksen tahdosta.

Miksi sitten tämä pitkä taivallus ja pitkähkö odotus. Ajattelen, että siinä on kaksi syytä. Ensinnäkin ihmisen, pitää oppia pois niistä tavoista, jolla on elämäänsä elänyt ennen uskon käsittämistä. Mielen uudistus on käytävä läpi eikä se ole helppo tai kovin nopea toimitus. Toiseksi yhteisöllisyyden oppiminen. On opittava luottamaan matkakumppaniin ja siellä varsinkin pommisuojassa ei ole yksilöllistä elämisen mahdollisuutta.

Uskovana eläminen on ehkä helpointa silloin, kun ei ole paljon salaisuuksia piilotettavia luurankoja kaapeissa. Kun ihminen elää rehellisenä niin ei tarvitse muistella mitä kullekin on asiasta sanonut, koska totuuden kertominen ei vaihtele kerrasta toiseen huomattavasti. Kun vielä ottaa huomioon, että Jumala kuitenkin tietää kaiken. Sitten eräänä päivänä lupaus täyttyi ovi voitiin avata, joka oli sisältä lukittu. Tuli rohkeus astua ulos ihmisten pariin joita oli ehkä kovastikin pelätty.

Järki on peto, jolta pitää taittaa niska.  Olen kuullut sanottavan Lutherin sanoneen näin! Onko totta, en takaa. Varmaankin pitäisi varmasti tietää mikin asiaan näin olisi sanottu. Ehkä se oli ihan yksinkertaisesti pelastuksen asia.  No, voisimmeko kaikessa elämässä soveltaa tätä viisautta, emme suinkaan. Meidän tulee ymmärtää esimerkiksi liikennevalojen tarkoitus ja järkeä käyttäen lukea oikein ja toimia järkevästi sen mukaan. Näyttää siltä, että silloin ja tällöin meidän ajatusmaailmaamme haastetaan.

Onko nyt sitten asuttamamme ympäristö laatalla vai pallon pinnalla. Jos ajattelemme aistejamme joiden varassa elämme ja ne toimivat niin kuin on tarkoitettu, niin me voimme tehdä havaintoja ja tulkita niitä sillä järjellä ja ymmärryksellä mikä meillä on. Ainakin minun elinpiiriin sisältyy havaintoja molemmista. Kun asia on mahdotonta, että molemmat yhtä aikaa voisivat olla totta, niin on pakko prosessoida havaintoja ja päätyä ilmeisempään tulokseen.

Olen kasvanut Etelä-Pohjanmaalla lakeuksien alueella. Kun vieläkin menen kasvupaikkani tontin kulmalle ja katselen tasaista maanpintaa olen vakuuttunut, että näen laatan ja siellä kaukana kohoavan putoamista estävä reunus. Taivas kaareutuu pään yllä kuin juustokupu ja taivas koskettaa maata siellä horisontin reunalla. Kaikilla Suomessa ei ole mahdollista samaan havaintoon ja se on sääli, miten sitten voi saada totuuden selville, jos todisteet puuttuvat.

Olem tehnyt työurami Merivoimissa ja ollut siis myös hetken Atlantin valtameren vaikutuspiirissä. Meriolosuhteissa on kummallinen ilmiö, kun tiedämme veden asettuvan aina vaakatasoon. Kuitenkin laivat, jotka lähestyvät toisiaan näkevät ensin mastonhuipun ja hiljalleen tulee lisää näkyviin ja lopulta koko alus. Samoin majakan valokiila näkyy vain määrämitan ja sitten se ikään kuin jää horisontin taakse.

Kun nyt aikuistuneena prosessoin molempia havaintoja niin tuleen vakuuttuneeksi, että pallo on kuitenkin totta. Raamattua on kritisoitu siitä, että se antaisi väärän kuvan. Ajattelen niin, että ihminen näkee mitä luonnostaan näkee. Kun hyvän ja pahan tiedon hedelmää on maistettu, ihmiselle ei riitä se vaan pitää nähdä enemmän. Pitäisi löytää elämää toiselta taivaankappaleelta, ettei tarvitsisi uskoa luomiskertomukseen. Kun ei ole löytynyt, niin kasvillisuus riittäisi. Kun kasvillisuuttakaan ei ole löytynyt, niin vesi, jää tai vesihöyry riittäisi.

Olisi hyvä, jos uskoisimme olevamme Jumalan kämmenellä ka siitä ei voi pudota. Hän siis loi ihmisen omaksi kuvakseen, antoi elämän henkäyksen ja saattoi meidät elämään tässä ajassa ja viimein Hänen luonaan ikuisuudessa. Tähän ei tarvita paljon järkeä, mutta uskoa kyllä ja senkin saamme lahjaksi. Tänään, kun lähestymme äitien päivää voimme sanoa: Kiitos äiti, että  sallit minulle elämän!

Mieleeni tuli episodi vuosien takaa. Opiskelimme Merisotakoulussa merenkulun monimuotoisuutta ja myös meritaitoa. Opettajana oli vanha kokenut merikapteeni.Tarina: Eräänä päivänä hänen komennossaan ollut laiva myytiin Etelä-Amerikkalaiselle laivanvarustajalle. Laiva oli tietysti purjehdittava sinne määränpäähän Atlantin yli. Ostajamaasta tuli laivan miehistö ja päällystö. Vanhan kapteenin piti vain olla mukana ja varmistaa perillepääsy ja luovuttaa laiva aikanaan. Kapteeni huomasi, että uudella miehistöllä ei ihan kaikki olluut kohillaan. Perämieheksi ilmoittautunut henkilö oli oikeasti pääkupungin taksikuski, jolle oli annettu yliperämiehen pätevyys.. No, vanha kapteeni ei siis vedellyt pitkiä yöunia, mutta levätä kuitenkin piti. Kun hän sitten oli ottanut parintunnin torkut ja meni komentosillalle tarkistamaan tilannetta, siellä oli vain raukeasilmäinen ruorimies nojailemassa ruoriin. Majakka, joka piti näkyä takaoikealla niin näkyi etuvasemmalla. Oltiin Itämerellä josa kyllä oli tilaa. Laiva saatiin joteeennkin Englanniin sataamaan.. Siellä laivan miehhistö pakeni omaan suurlähetustöönsä ja sanoivat, etteivät uskalla lähtea aavalle, kun laiva on laaksissa. Asian laita selvisi tutkimuksessa. Pohjalasti oli jäänyt ottamatta sekä polttoainetankit olivat täyttämättä. Lasti painoi laivan kallelleen, kun pohjalasti puuttui. Vain päivätankki oli täytetty polttoaineella.

Sain jonkinasteisen ajatuksen, miten on meidän uskkonpurtemme laita? Olemmeko varustaneet purtemme myös kölipainolla, joka olisi oman syntisyyden tunteminen Jumalan vanhurskauden edessä? Vai olemmeko täyttäneet sanan voimalla itseämme niin, että tämän päivän saisin elää mukavasti ja huolettomasti. Onko meillä kirjallisen pätevyyden lisäksi elämän tilanteissa koeteltu usko, joka osaa lukea karttaa eli Raamattua ja Pyhä Henki osoittaa suunnan oikein ja, että meillä on kartta oikeinpäin käsissämme.Jos meiltä puuttuu synnintunto, niin armon tuulet eivät pidä purttamme pystyssä ja vie oikeaan suuntaan turvallisesti. Meri kantaa, kun pursi on rakennettu oikein kestäväksi. Kun on käytännössä harjaantunut ja kulkusäännöille uskollinen on ohjaimissa. Esimerkistä huomaamme, että tiedon ja taidon puuttuessa ei pysytä oikealla suunnalla eikä näinollen saavuteta määräsatamaa, voidaan kääntyä takaisin. Takaisin haikaili Israelin kansa, kun ensimmäiset myrskyt tulivat erämaassa. Olisiko aika huutaa Jeesukselle, etkö välitä, että aallokko on suuri me hukumme, ellet sinä meitä auta. Ja Hän nousee ja tyynnyttää myrskyn hädässä olevilta ja hätäänsä apua anovilta.

Kun lakeja laaditaan, niin valmisteluun kuuluvat lausuntokierrokset. Kun kaikki on viilannut ja höylännyt, niin paljonko mahtaa jäädä alkuperäistä sanamuotoa. Kuitenkin joku määrä, näin uskon. Lainsäädäntö on kimurantti juttu. Aina joku hyötyy ja toinen kärsii. Meillä oli perustuslaki, joka kesti  noin 60 vuotta. UKK:n pään kallistuessa tuli kiire käydä perustuslain kimppuun . Helposti käy niin, että tukipylvääksi tarkoitetusta tukista tuleekin kukkakeppi, kun kaikki ovat aikansa sitä hiertäneet.

Mieleeni tuli avioliiton alkupuolelta tapaus. Ostimme jostain vanhan kirjoituspöydän, joka piti maalata. Väin valinnasta tuli ongelma ja niinpä päädyimme väriin, josta kumpikan ei erityisesti pitänyt. Se oli tumman ruskea.

Lakeja voidaan säätää ja niitä voidaan kumota. Nyt  olemme kuitenkin hengellisellä alalla tulleet aikaan, jolloin väitetään, ettei alkuperäistä aamattua ole olemassaa tuskin koskaan ollut. No, yksissä kansissa ei tietenkään ennen kirjapainotaidon keksimistä. Mieleeni tuli mitä David Powson sanoi: Saksa on antanut meille paljon hyvää, mutta myös kriittisen Raamatun tutkimisen. Uskon näin yksinkertaisesti, että Suomen kansalle on hyväksi suomenkielinen Raamattu. Me ajattelemme samalla kielellä ja tunnemme tunteemme sanoittaen ne suomenkielisin ilmaisuin.

Kun kuulen siteerailtavan alkukieliä tai muita kieliä julistuksessa, tulee epävarma olo onko meiltä pimitetty jotain oleellista. Jos Raamattu olisi ihmisten keksintöä, eikö ole hienosti keksitty? Siinä on kuitenkin voima. Raamatun yhteydessä ja siihen uskomisen yhteydessä päihderiippuvainen voi vapautua. Rikollinen voi saada anteeksiantamuksen ja sisäisen rauhan. Ihmiset tietenkin muistavat ja lööpit pitävät huolen, ettei pääse asiat unohtumaan.

Onko siis uskottava, että ihmisen keksimällä tarinalla, jota on vielä paranneltu matkalla, olisi jotain todellista voimaa vaikuttaa ihmisen elämään. Olisiko viisautta kumminkin kunnioittaa molempia testamentteja, niinkuin ihmisen testamenttiakin kunnioitetaan. Lopuksi erään lähetyssaarnaajan sanoin: Vaikka kuoleman jälkeen ei olisi yhtään mitään, mitään en ole menettänyt Jeesuksen seuraamisen takia. Olen elänyt hyvän elämän!

Sota-ajan lapsena on olo kuin Liisa ihmemaassa. Elämä on niin erilaista, vain räntä ja loska on entisen kaltaista. Silloin sai rauhassa olla lapsi ja kasvaa iän myötä asioihin, jotka nykyään tulevat lasten elämään etupainotteisesti. Puukot ja linkkuveitset eivät vahingoittaneet muuta kuin omia sormia joskus. Vaahteramäen Eemelikin veisteli vain niitä puu-ukkoja. Olisiko lapsista tullut pienikokoisia aikuisia, kuitenkin ilman elämänkokemusta.

Jotenkin on todettu, että lapset kehittyvät nopeammin  nyt kuin aiemmin. Kun he kehittyvät nopeammin, niin onko pakko tietää aikuisten asioista aikaisempaa aiemmin? Kehottaako tieto kokeiluihin, näin osa ajattelee. Onko sitten oikein, että kokeilut mahdollistetaanopettamalla yksityiskohtaisesti ja kuitenkin sillä tavalla sekavasti, että hämmennys valtaa nuoren. Mitä tämä kaikki on? Tekeekö valistus elämästä entistä vaikeampaa?

Joskus länkkärit näyttivät esikuvaa, että voidaan nyrkein hakata toinen maahan ja kohta hän nousee ylös. Pudistelee pölyt vaatteistaan eikä ollut moksiskaan. Voiko viihde häivyttää elävän tunnon siitä, että nyrkki ja puukko satuttaa oikeasti. Jos henkilökohtaisen vastuunikäraja suojaa rangaistuksilta, niin mikä suojaa alaikäisen väkivallan uhreja? Onko niin, että voidaan jo lapsena kriminalisoitua ilman vastuun pelkoa? Voiko siinä olla tie väärään elämäntapaan.

Suomi on onnellisin maa taaskin! Onko yksilöihmiset onnellisia jos jotain tilastoa katsotaan? Mielenterveyden hoito ja masennuslääkkeiden käyttäjien määrä puhuu siitä jotain. Jos tie jatkuu tälläisenä, mikä on suunta ja päämäärä? Voisiko ajatella, että vedettäisi nyt hätäjarrusta ja puhallettaisi peli poikki. Kun kaikki on tilastoitu, niin sieltä voidaan löytää tiedot, milloin Suomi ei ollut ihan niin onnellinen, mutta ihmiset pärjäsivät ilman pillereitä paremmin.

Samalla voisi katsoa milloin on kirjoitettu viimeinen tasapainoinen budjettikirja. Sitten pitäisi tutkia, mitä on alettu tehdä toisin yhteiskunnassa, kun olemme tässä tilassa. Koulumaailma on mullistettu tehokkuuden varjolla. Pienet ja turvalliset koulut on hävitetty ja lapsi joutuu tlanteeseen, jossa ei voi viihtyä. On eri asia olla  koulussa, jossa on vaikkapa 50 lasta kuin satoja tai jopa tuhat. Kunnassa oli kunnanlääkäri, jonne pääsi aina jonottamalla siellä penkillä. Nyt on byrokratius poistanut luonnollisen toiminnan. Lapsille oli joskus pyhäkoulu ja monet aikuiset muistelevat niitä, mutta miksi omilta lapsilta on tämäkin yhteisöllisyys poistettu. Kristillinen usko on ollut kansakunnan selkäranka ja se on ohjannut asioita elämässämme, joita nyt valvovat poliisit ja kaikenlaiset valtuutetut, jotka rajoittavat sananvapautta ihan lain voimalla. Miksi me suomalaiset korjaamme tervettä ja ehyttä ja samalla tuhoamme jotain arvokasta.

Kun toinen maailmasota loppui, sanottiin: Ei koskaan enää. Itä ja länsi löivät kättä Berliinin raunioilla ja tavallinen kansa luuli, että nyt alkaa rauhan ja vapauden aika. Emme varmaan koska opi ymmärtämään idän ja lännen ajattelun eroa. Eri blokit pelaavat eri peliä. Länsi näyttää nopeasti korttinsa ja kertoo avoimesti miten niillä pelaa. Idässä pelataan aina shakkia, jossa ajatellaan toista ja kolmatta siirtoa. Hyvältä näyttävässä peliliikkeessä voi olla mukana asia, jota ei huomata eikä voida edes ymmärtää olevan.

Liittoutumien muodostamisen ymmärsi molemmat blokit. Syntyi Warsovan liitto ja Nato ja molemmat ymmärsivät toistensa merkityksen. Kun N-liitto romahti, niin siitä seurasi Warsovan liiton mitätöityminen. Mikä oli ongelma, se oli siinä: Toinen liitto hajosi, mutta toinen jäi voimaan. Idän puolen strategisessa ajattelussa sukupolvien ajan Nato edusti vihollisista vaarallisinta. Muutos ei muuttanut Natoa partiopoikajärjestöksi idän ajattelussa kun oma liittouma hajosi.

Äiti-Venäjä ja ortodoksinen kirkko ovat tuhatvuotisia käsitteitä ja ovat muokanneet kansanluonteen esivallalle lojaaliksi. Sitä pohjavirtaa ei kommunismi saanut horjutettua, päin vastoin se oppi käyttämään sitä hyväkseen. Kansan syvien rivien uskollisuus on selityksenä siihen, että pakkaskausien jälkeen kansan keskuudessa on noussut kauniisti kukkimaan ihmisten hengellisyyden kaipuun, jota perintöä ovat isoäidit kantaneet sisimmässään. Venäjä on ihmeellinen maa. Todella! Suomensukuinen Inkerin kansa koki oman diasporansa sodan melskeissä. Kun tuli suojakausi, niin suomalaisten kristittyjen kiinnostus sai ihmeellisen vastineen siitä, että kaikkialla oli suomea puhuvia ja ymmärtäviä ihmisiä. Voimme ja saamme ajatella niin, että Jumalan suunnitelmat kulkevat kuitenkin kaiken edellä.

Sitkeys ja selviytymiskyky on ollut leimallista myös inkeriläisten elämässä. Kuukauden matka karkotukseen Siperiaan härkävaunussa, on osoitus siitä ja joskus juna purettiin paikkaan, jossa ei ollut muuta kuin metsää. Se on yliluonnollista, että sinne syntyi ajan kanssa kyliä ja kaupunkeja kuin taikurin sauvasta. Kaikkivaltiaalle ei mikään ole vaikeaa, kun Hän tahtoo auttaa ja pelastaa! Hän on lähellä kärsivää ihmistä ja tarjoaa apuaan ja lohdutustaan, vain meillä tulisi olla nöyrä ja vastanottava sydän.

Länsi koskee pakotteineen siihen mitä itse pitää tärkeimpänä. Siis taloudellisiin mahdollisuuksiin ja matkusteluun ym. Näitä ilman Venäjä näyttää pärjäävän, kun ovat pärjänneet ennenkin. Köyhyys ja puute ei katkaise selkärankaa. Lisää vain yrittämiseen sisua. Tässäkin täytyy huomioida, että arvot eivät kohtaa. Venäjällä on lunta joten pääsee hiihtämään. Venäjällä on Mustan meren rantaa, jonne pääsee nahkansa polttamaan, mitä silloin puuttuu vaikka ei ulkomaille pääsisikään. Oma ajatukseni olisi Suomelle: Pitäisi pysähtyä, katsoa eteen, taakse ja molemmille sivuille rukoillen mikä olisi kansakunnalle oikea ja siunausta tuottava suunta. Rukoilen, ettei Taivaallinen Isämme hylkäisi meitä vaan antaisi meille turvan ja suojan siipiensä suojassa!

Suomessa säädettiin aikanaan: Kieltolaki. Lain piti ratkaista ongelman  absoluuttisesti. kuinkas sitten kävikään? Se kyllä käynnisti valtavan kehityksen. Opittiin rakentamaan peltisiä ihme vempaimia, joita ilman kieltolakia ei olisi tarvittu lainkaan. Kehitettiin nopeita veneitä, niin nopeita, ettei valtion budjetti pystynyt saamaan tullille ja muille viranomaisille samanlaisia. Ihminen siis osaa laatia lain ja osaa myös kiertää sitä. Siinä sivussa kehittyi salakieli, että voitiin tehdä tilaus kahvilassa niin, että vain alan ihmiset tiesivät mistä on kyse. Sen jälkeen onkin laadittu montakin takuulakia, joista on ollut tieto, että eivät toteudu, koska lakipykälä ei anna lisää rahaa eikä ihmisiä. Ja näihin me tyydymme kerta toisensa jälkeen.

Meillä ihmisinä on ongelma Raamatun kanssa. Noudattaa vai ei, kas siinäpä pulma? Suhtaudummeko siihen kuin kieltolakiin, kaikkinainen kiertäminen on sallittua. Kunhan teemme sen sivistyneesti. Eikö se olisi hienoa, jos epärehellisyyttä ei olisi keskuudessamme missään muodossa. Eikö olisi hienoa, jos aggressioita ja väkivaltaa ei olisi keskuudessamme. Eikö olisi hienoa, jos siveys ja uskollisuus olisi perheissämme niin, että vanhempiinsa pettyneitä lapsia ei  kasvaisi keskuudessamme, listaa voi jatkaa tarpeiden mukaan. Kaiken tämän Jumala lupaa niille, joilla on nöyrä sydän ja murtunut mieli Hänen edessään.

Nyt ihmisen paisuminen on haastanyt koko Kaikkivaltiaan olemassa olon. Mihin ihmiskunta vielä ehtiikään, jos elää saa.  Voisimme katsoa asioita ihan käytännön tasolla. Kun Juhannuksena rantasaunan piippu savuaa, jos vielä saa savuta, niin vihdan valmistuksen yhteydessä voimme miettiä miten ylivertainen on Jumalan luomisvoima. Hän on tehnyt sen tuhansia kertoja. Riisunut lehtipuut ja puettanut ne aina uudestaan. Ihminen, pystytkö samaan niin, että voit hylätä Luojasi liian vanhaksi käyneenä? Ottaen huomioon, että suurin osa suomalaisista on tunnustanut Apostolisen uskontunnustuksen, jossa on sanonut uskovansa Jumalaan kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan!

Lapsi ymmärtäisi, jos opetettaisi. Arkkipiispaa sivuten, tämä on faktaa. Siksi pitäisi muistaa Matt 18. Lähetyskäskyn sisältö. Kastakaa ja opettakaa. Kastettu on, mutta miten on opettamisen laita, kun kastaminenkin lopetetaan. Lapsikin ymmärtäisi kristinuskon ytimen, jos joku hänelle opettaisi. Siihen liittyisi sekin, ettei ketään kiusattaisi koulussakaan. Jos olisimme oppineet kristillisen ihmiskuvan, että ihminen on Jumalan luoma ja sinänsä arvokas ja ihmeellinen. Tavallinen ihminen ei kiusaa häntä, jota arvostaa ja kunnioittaa.

Jos Paavaliin vedotaan tavalla tai toisella, on huomattava uskovien taivallus. Me saamme ihmetellen katsella miten Jumala ottaa lapsekseen vieläin syntisiä ihmisiä. Siitä Paavali iloitsi, että ihmiset ottivat sanan vastaan Jumalan sanana. Kun matka jatkuu , niinemme voi lämmitellä enää uskoontulon lämmössä, koska arki tuo haasteita. Huomaamme, että meidän vaha aatami elää ja useasti voi hyvin. Siksi Paavali julistaa parannusta ja laittaa rinnakkain lihan ja hengen hedelmän.  Emme kuitenkaan voi ajatella niin, että emme pääse täydellisiksi Hengen hedelmässä, niin emme pidä ihan tarkasti lihan hedelmää kaikkea syntinä. Ohjaisiko Pyhä Henki tähän suuntaan?

Jos meillä on kulmakivi, Kristus, niin Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Eikö myös ilmoitus synnistä ja armosta ole pysyvää laatua, koska Jeesus on takaaja syntien sovitukseen!  Vaikka kärsimys on kattanut kaikki synnin ilmenemismuodot, niin ei kai synti silti menettänyt kadottavaa ominaisuuttaan, jos sitä ei kaduta ja saada anteeksi. Olen kehittänyt mielessäni raakapuu-teologian. Purjelaivalla mastoon nousevat miehet menevät järjestyksessä niin, että ensimmäinen menee raakapuun ääripäähän. Kun tulee keskusteluun asia, josta voidaan aprikoida synti vai siunaus. Sen asian rakastaja menee äärimmäiseen päähän sinne puolelle. Siunaus on ja rakastettava asia. Toinen juoksee raakapuun toiseen ääripäähän ja sanoo syntiä ja helvetti edessä. Kun on puuttunut terve opetus synnistä ja anteeksiantamuksesta, niin joopas/eipäs tilanne lukitsee tilanteen. Meillä pitäisi olla jokaisella ymmärrys, että meillä jokaisella on täydellinen turmelus lihassamme, mutta täydellinen ja ylenpalttinen armo Jeesuksessa. Synti ei siis ole ongelma Jumalalle, mutta meille näyttää olevan. Nimittäin armo ei kosketa niitä asioita, joita emme tunnista lihan tahdoksi.

Myllynkävijän valitus! Isäntä lähti jyväsäkkeineen myllyyn. Palattuaan alkoi sättiä vaimoaan! sidoit säkit niin huonosti, että seitsemästi jouduin uusimaan.Suomi itsenäistyi aikanaan ja sai myös perustuslain. K J Ståhlberg oli perustuslain isä, näin muistelen kuulleeni. Hän muotoili vallanjaon ja käytön rajat. Ne rajat kestivät sodan ja rauhan aikoja aina UKK:n ajan loppuun saakka. Oliko laki huono? Ei ollut.mutta näytti antavan liikaa tilaa yksilön vallankäytölle. Siksi korjattiin. Korjaamisen katalysaattori on mielestäni ennen poismenoaan todennut, että vähän liioiteltiin!

Joskus käy niin, että eheää korjatessa saadaan haittoja aikaan. Äskettäin hallituspiireistä tiedotettiin, että monta vireillä olevaa asiaa jää ajan puutteen takia raukeamaan. Kun tilanne on tämä, niin kai silloin tartutaan tärkeimpiin asioihin?  Nyt me tiedämme mikä oli tärkeää. Luulisi, että tärkeä asia olisi tärkeä enemmistölle kuin vaikkapa ruuan tuotanto. Me kaikki syömme niin kauan kuin elämme. Nyt esillä oleva asia on varmasti tärkeä ihmisille joille se on tärkeä suuruusluokkaa en tiedä enkä ala arvailla.  Itse en tunne muuttuvani miksikään lain voimaan tulon myötä.

Demokratiasta olen huolissani, miten kohta saadaan parhaita päättäjiä, jos täytyy olla norsun nahka kestääkseen. Kun näyttäisi siltä silmissäni, että joku ministeri on työpaikkakiusattu jatkuvasti, kun yrittää toteuttaa edustajalle tarkoitettua omantunnon vapautta. Itse olen tehnyt urani puolustusvoimissa, jolloin ei voinut sitoutua mihinkään puolueeseen, joten minulla ei ole erityistä lukkarinrakkautta mihinkään suuntaan. En siksi kirjoita, että itse kärsisin tilanteesta.

Sähköä ja ilmastoa

Mieleeni tulee kouluaika. Talvi ja pakkanen. Eräänä päivänä mittari laski -42 asteeseen kotikylällä.  Oli perin kuiva keli ja lumi narskui jalan alla.  Oli tietenkin myös tyyntä. Oli soma näky, kun tupien piiseistä nousi savu ihan suoraan ylös. Jokainen savu merkitsi siellä asutaan ja tupa lämpiää. Pieni köyhä poika palelee vaatteissaan, joskus ystävällinen täti kutsuu tupaan ja poika saa jotain hyvää ja lämmintä.

Sauna on ollut suomalaisten pyhättö! Siellä on ensimmäiset parkaisut paruttu ja siellä viimeinen pesu pesty. Poislähteneen maallinen maja on haluttu lähettää pestynä ja valkeisiin puettuna viimeiselle matkalle. Monille ei riittänyt yksi sauna, piti olla toinenkesää varten. Metsäläiskansan sielussa oli pyrkimys yksinkertaisuuteen ja luonnollisuuteen. Siksi alkoi kesämökkien rakentaminen ja mikä parasta siellä lähellä luontoa piti olla myös sauna. Koivun lehväkset soittelivat saunan höyryssä syntien rasittamaa selkää ja antoi hetken ymmärryksen siitä, mitä on olla puhdas.

Kesämökki antoi sisäistä rauhaa, mutta vaati pientä puuhastelua. Kiuas lämpisi puulla ja vesi useasti piti kantaa jostain purosta, joesta järvestä tai vinttikaivosta. Jokainen ymmärsi, että hyvinvointi vaatii panostusta ja lihasvoima antoi pontimen, mutta kyllä se myös palkitsi. Yhteinen nimittäjä oli silloin metsä! Metsä antoi tarpeet talojen ja mökkien rakentamiseen ja antoi lämmön tupiin. Antoi leivinuunin tuottaa maukasta leipää ja muuta ruokaa. Seuratupien pullansiivut, sisältä vähän taikinainen, se oli pienten poikien herkkua. Hellat hehkuivat ja padat ja kattilat kiehuivat kantaen elämää sisällään. Ja sunan kiuas sai puusta lämpönsä.

Kaikki hyvä kestää aikansa. Metsäläisyys ohenee kaupungistumisen myötä, tarvitaan mukavuuksia.  Betoniviidakko on mukava aikansa, vesi tulee ja menee eikä lämpimään veteen tarvita muuripataa. Maalle menneään edelleen, mutta sivistys ei salli vanhan kokemuspohjan enää hallita. Lapset kasvavat eikä sinne maalle lähdetä enää, jos ei ole samoja mukavuuksia kuin citykodissa. Media valistaa, ei käy enää kaupaksi sähkötön ja vesijohdoton mökki, sehän olisi höyhyyden ja sivistymättömyyden merkki. Kun ollaan lomalla niin käden ulottuvilla pitää nyt olla kaikki mitä ikinä voi keksiä.

Kaikella on juurensa. Autoilullakin. Hevoset ja kiesit luksusta aikoinaan. Hevosten vetämät raitiovaunut. Mister Otto näpräsi vermeen, joka pitää ääntä tuottaa savua ja lämpöä, mutta myös voimaa, joka oli edelleen hevosvoimaa.  Lossit kulkivat ihmisvoimalla kaikki muu hevosvoimilla. Kunnes joku keksi sähkön. olihan se oikeastaan ollut jo olemassa, se piti vain oivaltaa. Kummallinen aine ei voi nähdä tavallisesti ei tuoksu miltään eikä mitään kuulu. Jos kosket sormella silloin olematon tulee olevaksi.  Siitä alkoi huikea kehitys. Eipä ole paljon asioita, joissa sähkö ei olisi avuksi.

Jokainen uusi asia tuo mukanaan bisneksen ja tiedämme, että bisnes ei ole hyväntekeväisyyttä. Kukin voi vauhdittaa omaa bisnestään, joko kehumalla omaa artkkeliaan, mutta myös osoittamalla kilpailijasysteemistä puutteita. Olemme tulleet siihen kohtaan, että sähköllä ei voi eikä kota saa olla kilpailijaa.  Kaikki se, mikä on pitänyt suomalaisia onnellisena vuosisadat, muuttuukin huonoksi melkein voisi sanoa ilmastosynniksi. Auto saatuttaa, sauna saastuttaa, kaikenlainen lämmitys sastuttaa.  Samalla vuosituhantinen kristinusko kokee samaa saneerausta.  Rauha, rakkaus, armo ja anteeksiantamus on huipussaan, mutta aina ei tahdo olla tietoa mihin niitä vielä tarvitaan. Valaistus sähköllä. Lämmitys sähköllä.  Autoilu sähköllä, vaikka ainakin vielä vain vauras eliitti voi autoilla. Sitten tullaan viho viimeiseen kysymykseen, miten sähkö tuotetaan? Olemmeko astumassa ojasta allikkoon, kun lähdemme sutta pakoon, saatamme kohdata karhun?

Kun ydinenergia teki tuloaan näimme osittain vain suuren saatanan siinä. Silloin vannottiin uusiutuvan nimeen. Mikä tulee ensiksi mieleen, no metsähän uusiutuu, kun hoidetaan. Mutta se saastuttaa. Turve uusiutuuko vai ei, mielipidekysymys jossain maassa kyllä jossain ei!  Raakaöljy ilmeisesti ei, koska on fossiilista, miten niin fossiili? Fossiilithan ovat kivettyneitä äyriäisiä olleet.  Vesivoima olisi hyvä, mutta kalojen kuteminen ei onnistu. Tuulivoima, myllyt humisevat ja osaaavatko linnut ja lepakot väistellä siipiä? Aurinkovoima, mutta aurinko ei pysy paikallaan niin, että voimaa tulisi ympäri vuorokauden.  Kansainvälinen sähköverkko on ratkaisu. Pitkät ajat olemme kahvimme keittäneet ja saunamme lämmittäneet N-liiton puhtaalla atomisähköllä, mutta miten nyt suu pannaan.  Meitä opetetaan jotain uutta varten. Niin, että vavisten saunamme käynnistämme peläten, että juuri se 6Kw-n kiuas on oljenkorsi, joka katkaisee kamelin selän. Jokainen uusi asia ehkä tuo yhden uuden  ratkaisun, mutta saattaa tuoda monta uutta ongelmaa.