Latteuksia

Päivänä muutamana olin huomaavinani yhden asian. Konseratiiveja näyttäisi yhdistävän yksi piirre olipa kyse hengellisesta tai maallisesta regimentistä. Se on yksi ainoa sana: EI! Alkaen eronnaitten vihkimisesta tuli varsin pian keskustelu akselille  kyllä/ei!  Kun heti tullaan tähän, niin tiedämme jo, että joo voi kasvaa, mutta ei, ei! Näin siis molemmat ruokkivat lopulta samaa asiaa. Miten edistät kehitystä haluavien keskuudessa asioita ei-sanalla. Se puoli voittaa aina, jolla on voima. Niin kauan Raamattu oli ajatuksineen vahvoilla, kun kaikki tunnustivat siinä olevan jonkinlaisen voiman. Se riitti Sanan voimaksi, että oli jotain yhteistä se rinnalla.

Kun katsomme uutisia ja näemme silmiemme edessä miten Ei-sana hallitsee maata. Mikä on se voima? Joku on sanonut voiman lähtevän kiväärin piipusta. Me näemme kaikenlaisten ihmisten kaulalla riippuvan Kalasnikovin ja monilla keppi kädessään.

Kun kannabis on tullut väkevästi esille, pelkkä ei, ei riitä! Nyt pitäisi kysyä se kysymys jota ei ole juuri tehty: Kertokaa mitä hyvää siitä seuraa? Monet tietävät, että taloissa on aikanaan ollut pontikkatehdas. Nyt ne ovat laittomia. Onko siis viina loppunut maasta? Ei ole, vaan valtio otti monopolin ja silloin yksityisyrittäjistä tuli rikollisia. Onko niin, että jotkut valtiopäivät eteenpäin niin Suomessa valtionyhtiö perusta suuret kannabisviljelmät, mutta yksityisyrittäjät ovat edelleen ”rikollisia”? Kauneus on katsojan silmäkulmassa edelleen. Edelleenkään en tiedä ratkaisua asiaan.

Kriisin hoito

Meillä on pandemia eli olemme osa maailmanlaajuista juttua joka askarruttaa. Me saamme seuraavanlaisia infoja: Valmistelee uutta maailmanjärjestystä, tekemällä tehty ja levitetty juttu, lääketehtaiden rahastusta, ei paljon flunssaa pahempi, rokotukset poistavat ongelman, rokotetut saavat tartunnan ja sairastuvatkin, ottakaa kaikki rokotus, älkää missään tapauksessa ottako rokotusta, kauheita seurauksia rokotuksella, kyllä niitä on,mutta hyvin vähän, lääkärit puolesta, lääkärit vastaan,  saadaan siru samalla, tämä on osa silmiini tulleesta.

Olemme siis huolissamme mitä meille tapahtuu ihmisinä tässä ajassa.  Kun meillä oli UKK, silloin asiat olivat selvät, tiesimme mikä on meille hyväksi ja pahaksi. Nyt kaksitoista viiva viisitoistavuotiaat laitetaan valitsemaan asiassa, josta ei kukaan oikein tunnu tietävän itsekkään mitä oikeasti tulisi tehdä. Puhutaan laumasuojasta ja se saavutetaan rokottamalla. Sitten, kun on ylitetty joku raja voidaan asia panna pakettiin ja todeta, että se tuli jäädäkseen eikä kannata huolestua.

Minulle tuli mielipuolinen ajatus, että meillä on hengellisellä alalla ollut pandemia jo kauan ja sitä ei kukaan tiedä miten pitäisi hoitaa. Ammattilaiset ovat vastakkain ja pakko on elää sekamelskassa. Pääosin ei olla huolissaan juuri ollenkaan. Joku tiukkapipo niuhottaa eikä sallisi vapautta ihmiselle, joka hänen mielestään hänelle kuuluu. Hiljennytään miettimään minkälaiseen Jumalaan turvaamme ja jos jollekin Jumalaa ei ole, niin mihin elämässäni turvaan. Ajatukset vapaat ja vapaaehtoiset.

Kirkon työt!

Jostain ponnahti silmilleni sanat: Kirkon työt, ei juuri tässä muodossa mutta tätä tarkoittaen. Nyt olisi hyvä käydä keskustelu siitä, minkälaiseen työhön ihminen itsensä antaa, kun ottaa vastaan pappisvihkimyksen. Kuka on hänen työnantajansa? Palkanmaksajan me kai tiedämme.

Minä olen tehnyt duunini Merivoimissa. Kun sinne aikanaan pyrin, en tiennyt kovin tarkkaan mitä se on. Palkanmaksajan tiesin ja senkin, ketä pitää totella. Pääosa oli ihmissuhdetyötä jota jokainen teki tavallaan, mutta sääntöjen puitteissa. Sotilas joutuu joskus myös toimimaan ihmishenkien kanssa, mutta Luoja on suonut rauha aikoja, joten se puoli ei korostunut. Mitä kaikkea sitten sodan oloissa ihminen pystyy tekemään, on hämmästyttävää miten kaukana ihmisyydestä monilla maailman kolkilla paljastuu. Joukkomurhia ja raiskauksia, koska sekin on ase vaikka en sitä ymmärrä. Poikkeusoloissa olen kieltäytynyt jonkin tehtävän suorittamisesta, josta olisi seurannut sotaoikeus, jos ei päälliköllä olisi ollut myötätuntoa.

Nyt siis olimme hetken kirkon työnkuvassa. Minkälaiseen kaitsentaan eli ohjaukseen ihminen sitoutuu antaessaan lupauksiaan? Voiko hän laittaa valtakirjansa kaappiin ja muodostaa itse itselleen työnkuvan tai toisaalta, voidaanko määrätä toimituksiin, jotka ovat omaatuntoa rasittavat. Voidaanko lainsäädännöllä poistaa omantunnon rooli ihmisen elämästä niin, että Jumala sitoutuu katsomaan läpi sormien asioita, jos ajattelemme omantunnon olevan Jumalan ääni ihmisessä.

Kysymykseni kuuluu: Onko kirkko vain tätä aikaa varten ja haluaa tehdä  siitä ihmiselle niin hyvää kuin mahdollista. Jatkokysymys kuuluu: Onko näillä kirkolliskokouksen pohdinnoilla ikuisuusnäkökulma, eli kuuluuko kirkon toimintakenttään vieläkin ihmisen pelastus?

Ilmaston muutoksen alkutahdit!

Jos oikeasti haluamme pysäyttää ilmastonmuutoksen, niin juustohöylä ja kauniit lupaukset eivät auta. On tehtävä oikeasti jotakin. Ensimmäinen asia on siis maailmanlaajuinen päätös, että saastuttavat piiput sammutetaan. Siis kaikki mikä ei koske ihmisen välitöntä elossapysymistä. Ravinto, lääkkeet, talojen lämmitys ja pakollinen liikenne ja vesi ja jätehuolto, joka huolehtii elämän säilyttämistä.

Sellaiset jutut, jotka puhuvat vuosikymmenien päästä jotain tapahtuvan, on vain kosmeettista politikointia ja saadaan mainetta hyvien asioiden ajattelijana.

Ilmastoko politiikkaako

Jos muistaisimme asioita, niin tänään kai Ruotsissa ei olisi atomisähköä wattiakaan. Ei yhtään höyryävää ydinvoimalaa. Nyt en tiedä onko niitä, jos ei ole, niin hyvä on lupauksesta on pidetty kiinni. Kaiken maailman ihmiset tunnistavat ja ainakin osaavat lukea lehdistä, että ilmastokatastrofi on ovella. Mitä me teemme peloissamme? Päätämme laskea huoneiden lämpötilan viiteentoista asteeseen talvella ja veden lämmittäminen lopetetaan heti. Vai mitä teemme? Emme oikeastaan mitään paitsi: Teemme lujia lupauksia! Vuonna 35 ei ole enää autossa starttimoottoria, kun sähkömoottori ei tarvitse käynnistystä.

Maan uumenissa on ollut ja vieläkin on öljyä, jonka varaan on rakennettu koko sivilisaatio ja toinen on sitten hiili. Molempia on opittu käyttämään melko hyvin ja autojen kohdalla hiilijalanjälki on jo puolittunut, kun vain poistetaan liikenteestä yli 10 vuotta vanhat autot. Meillä on siis teknologia valmiina ja sen kunnianhimoinen kehittäminen vie meitä jouhevimmin puolittumiseen. Kotimaisin menetelmin voidaan saada uusiutuvaa energiaa käyttöön käyttämällä esimerkiksi kaikki biomassa kaasupöntön kautta ja loppu on parempaa pellonparannusainetta.

Muissa energiamuodoissa saatamme olla vielä kivikauden asteella, joten hyppäys tuntemattomaan on suuri ja arvoituksellinen tuloksiltaan. Kehitys vie varoja ja, jos joudumme käyttämään uutta energia alkeellisin menetelmin ja samalla kehittää sitä, niin yhtälö ei näytä kovin hyvältä. Olisiko viisautta jatkaa entisellään kehittäen uutta teknologiaa ja ylläpitäen entistä parhaalla tasolla ja sitten tehdään hyppäys, kun uusi on yhtä hyvää eli parempaa kuin entinen.

Jumalan armeijan liikekannallepano

Näyttää siltä, että syvässä rauhantilassa pitäisi rauhassa laatia toimintasuunnitelmia ja tapoja poikkeusoloissa. Kun meillä on ollut normaalitilanne , niin jumalanpalvelukset eivät ehkä meillä kaikilla ole tuntuneet niin tärkeiltä, että joka tilaisuuteen pitäisi pyrkiä.  Sitten tulivat rajoitukset ja huomasimme, että se mikä ei ollut niin tärkeää tulikin tärkeäksi. Jumalansanan kuulo, virsien veisuu ja yhteiset rukoukset ja messut olisivatkin nyt mielessä, kun rajoitukset estävät.

Jos kirkon hallinto osaa vain rajoittaa, niin osa toimeksiannosta on hämärtynyt. Ihmisen sielun tarpeet eivät tyydyty sillä, että sanotaan: Rajoitukset eivät salli! Kirkkojärjestys ei salli! Kirkkolaki ei salli!  Herää kysymys: Mikä on oikeasti meidän Iso Kirjamme? Suomen Laki vai Raamattu?  Lain kirjain ei kuitenkaan ole ollut se este, joka on pysäyttänyt koko toiminnan vaan tulkinnat siitä.

Aikanaan Neuvostoliitossa nousi Inkerin kirkko tuhkasta rohkeitten Jumalaa pelkäävien henkilöiden toimesta. Olen katsonut ohjelmia, joita siinä vaiheessa Suomen Yle viljalti välitti, miten ne harvat papit tekivät työtään. Heillä oli ehtoollisvälineistä matkamalli aina mukanaan ja olivat valmiit ajamaan pitkähköjäkin matkoja palvellakseen sidottuja sisaria ja veljiä. Mummot veisasivat virsiä hauraalla äänellään, mutta Jumalan läsnäolon voi aavistaa helposti.

Jos meillä on ollut kuuden hengen mahdollisuus, niin miksi ei ole hyödynnetty sitä? Sanan lukeminen, tutkiminen ja rukouselämä toimii ihan hyvin niinkin pienessä piirissä, jos halua on! Kun sitten jokainen kuuluu myös johonkin toiseen soluun, niin syntyy tiivis verkosto. Messujahan voi viettää, kun porrastetaan sisääntulo ja kutsutaan alueittain  lähes kortteleittain niin ei ole tartunnanvaaraa, kun pidetään välit.

Jokaisella on harrastuksensa, mutta miksi esimerkiksi ravintolaelämä menee hengellisten asioitten ohi mennen tullen.  Vai onko kyse vain taisteluväsymyksestä? Jos seurakunnassa on vaikkapa seitsemän pappia ja pidetään 15-20 minuuttia kestäviä striimejä, niin vuoro ei osu kiusallisen usein. Mikä estää oikeasti harjoittamasta verkkoehtoollisia. Kaikki kuulevat ja näkevät saman mitä aina on messussa kuultu ja nähty. Pyhä henki voi vaikuttaa ja vaikuttaakin missä ja miten tahtoo.

Lopuksi on todettava, että Raamattu ei rajoita uskonharjoitusta. Kaikki mikä rajoittaa on ihmisten itsensä laatimia. Onko sitten niin, että ehtoollisen sakramentin vaikuttavuus on puitteissa eikä enää siinä Sanassa, jolla asiat toimitetaan. Kumpi on ratkaisevaa: Sekö minkä suussamme maistamme vai se mitä korvillamme kuulemme. Sinun edestäsi sinun puolestasi!

Äärilaitoja

Olemmeko nyt perimmäisten kysymysten äärellä? Miten palautamme muutamassa päivässä ilmastomme tasolle, jossa se on ollut ehkä satoja vuosia sitten, että  Shengen-sopimus toimisi myös Mannerheimin tiellä? Emmekö ostaneet suurella tai pienellä rahalla oikeuden vapaaseen liikkumiseen koko  siis lähes koko Euroopassa. Tämä uusi aika on tiedostamisen aikaa ja jonakin päivänä havaitsimme, että miehet ovat käyttäneet, ei järkeään, vaan lihasvoimaansa ja alistanut heikompaa sukupuolta ja emme selviä muuten kuin istumalla jalkapuussa teiden varsilla ja tunnustaen kuin eräiden maiden tiedotusvälineissä sallitaan esittää katumusta tuhmien tekojen jälkeen.

Urbaani legenda kertoo, että apukehittäjät rakensivat teurastamon maahan, jossa nautakarja on vaurauden merkki. Kuka nyt haluaisi, että pankkitili alkaa pienenemään? Meillä oli metsä vaurauden merkki ja se myös sitä toi siis vaurautta. Ilman kirveen kalketta ja sahan suihketta rakkaissa metsissämme emme olisi selvinneet panttimaksusta, että valvontakomissio poistui omalle puolelleen. Meillä siis suunnitellaan valtavia teollisuuslaitoksia metsän hyödyntämisen varaan, mutta taitaa sitten käydä niin, että koneet ruostuvat, kun kaikissa puissa lukee kohta: Ei saa koskea.

Olisihan se hienoa, jos eurooppalaisille olisi pohjoinen reservaatti, jossa koskematon luonto ja puhtaat järvet odottavat matkailijoita omine eväineen.  Jos perustuslaki on voimassa, niin valta kuuluu kansalle siis Suomen kansalle suomessa. Jota se käyttää sitä valtiopäiville kokoontuneiden edustajien välityksellä. Edustajat edustavat äänestäjiään ja toimivat vapaasti omantuntonsa mukaan.  Sitten tulee iso MUTTA! Eihän se käy, että omatunto sanelee, koska se ei ole luotettava elin määräämään. Puolueohjelma on paljon parempi, siinä on mustaa valkoisella ja hallituksen on saatava tahtonsa läpi, olipa se tahto hyvä tai vielä parempi. Ja Brysseliä on kuultava tarkalla korvalla ja täsmällisellä tulkkauksella. Muuten ei hyvää seuraa vai seuraako, no muutamalle mepille seuraa hyvää ja komissaarille ihan mukavaa särvintä.

Muuten ollaan ihmisiksi ja annetaan itsellemme, toisillemme ja erittäin lapsillemme hyvä, hyväntuulinen ja turvallinen juhannus, kukin kunnioittakoon arvojaan lain puitteissa.

Uusi, vanha vai molemmat

Haalea mielikuva vitsistä, kun joku mummo oli tullut uskoon ja alkoi puhua Jeesuksesta ja Uudesta testamentista. Perillinen soittaa toiselle, että äiti on ruvennut puhumaan jostain äijjästä ja uudesta testamentista. Uuden testamentin kirjoittaminenhan maallisessa oikeudessa kumoaa aiemman ja voi muuttaa pahastikin perintöosuuksia. Hengen maailmassa on toisin. Uudella ei ole perustaa ilman Wanhaa.

Hyvillä asioilla on myös kääntöpuolensa. Kun Raamattu tuli kansan kielelle, alkoi monimiljoonainen tulkinta ja sekaannus oli läsnä eikä koskaan lopu. Toisaalta vapauduttiin ihmisiin luottamisesta, kun jokainen voi tarkistaa Kirjasta puhuuko julistaja asiaa. Olemmeko siis vapautuneet ihmisten vallasta? Emme ole, koska on paljon mukavampaa lukea valmiiksi selitettyä. Onko se siunaus? Ei ole, koska oma oivallus jää pieneksi.

Sitten havaittiin, että Wanhan osan pois jättäminen säästää paperia ja uuden ajan ihmiselle ei paimentolaiskansan historia ole relevanttia lukea. Vai onko niin? Ei ole! Wanha kertoo riittävästi uskottavaksi alusta, syntiinlankeemuksesta ja myös lupauksesta. Erityinen osa on Aabrahamin siunaus, koska ilman sitä kenelläkään ei ole mitään toivoa. Hänen kauttaan tulevat ja ovat tulleet siunatuiksi kaikki kansat.

Erityinen julmuus tapahtuu siinä, että Wanhan hyljeksimisellä leikataan Israelin kansalta historia ja juuret Luvattuun maahan. Raamatun mukaan Jerusalem on kuninkaan kaupunki eikä se ole muuttanut nimeään, vaikka Raamattu todistaa, että sitä voi tallata toiset aikansa, mutta tilipäivä on tulossa kaikille kansoille ja silloin maksetaan kullekin tekojensa mukaan.

Kiihoittaminen

Kun on hissiremontti, joutaa ajattelemaan kaikenlaista. Ei viitsi paljon aktivoitua pois kodista, kun on 162 rappusta alas ja ylös. Nyt on ollut tapetilla kiihoittaminen kovasti ja jäin miettimään mitä se tarkoittaa. Jo Raamatussa puhutaan, että koko kaupunki joutui kuohuksiin, olisikohan se sitä? Olemme lukeneet jalkapalloilusta, miten hävinneet fanit ovat joutuneet kuohuksiin ja on pitänyt vähän tapella ja särkeä paikkoja.

Yksi pistoolin laukaus Sarajevossa sai koko Euroopan kuohuksiin niin, että jouduttiin tappelemaan muutamia vuosia. Vaikka rauha ulkonaisesti solmittiin, niin sisäisesti jäi siemen uutta koetusta varten. Me siis näemme historiasta muutamia onnistuneita kiihoitustapauksia, jos ajatellaan mullistavia seurauksia. Milloin kiihoituksella on ollut seurausta, on tarvittu patoutuneita tunteita joihin kiihoitus on antanut purkautumisvoiman.

Talvipalatsin valtaus oli myös yksi taitavan kiihoitustyön hedelmä. Taustalla on onnistuessaan patoutunut viha tai muu alhainen intohimo. Kun mielenosoituksissa kiihoitutaan, niin silloin tulee tarve särkeä jotain. Kun sitten näyteikkuna särkyy, niin jollekkin tulee mieleen hyötyä siitä vapaasta pääsystä kaupan antimiin. Miksiköhän tätä kiihoittumista pidetään osin oikeutettuna, vaikka se kohdistuu itseään omalla työllä elättävään pikkukauppiaaseen.

Keskuudessamme tapahtuu joskus ihan keskellä kirkasta päivää sellaista kiihoittumista, että täytyy ottaa kiinni joku ohikulkija ja raahata pusikkoon ja tehdä siellä hirmutekoja. Mutta nehän ovat yksittäistapauksia ja itse asiassa kaikkihan niin tekevät vai tekevätkö?

Minusta näyttää siltä, että eduskunnassakin kiihoitutaan ja kiihoitetaan välillä ihan kouriintuntuvasti. Toki olen yksittäistapaus ja yksittäinen ihminen saa olla pölhö, jos ei ole vaaraksi muille. Puukottavatko sitten edustajat toisiaan, kun ovat kiihoittuneita? Eivät koska se on sen kansanosan kieltä, jota he puhuvat.

Kun hengellisen festivaalin toimintoja rajoitettiin vedoten johonkin syrjintäpykälään, niin olivatko kaikki ”syrjinnän” kohteet kuohuksissa koko valtakunnassa vai ei? Epäilen, että eivät olleet, mutta kun mediassa näin sanotaan niin totta se lienee. Onko kukaan oikeasti tutkinut kiihoittamisen vaikutusta? Onko kiihoittaminen kansanryhmää vastaan saanut aikaan väkivaltaa, koska siinä taustalla tarvitaan patoutunut viha johon kiihoitus tekee vaikutuksen? Onko kuitenkin vain kyse yleisen mielipiteen muokkaamisesta, jota tekevät kaikki Suomessakin, jotka siihen pystyvät ja joita jotenkin noteerataan.

Digiloikkia

Se oli Vic-20, joka purjehti meidänkin huusholliin noin 40 vuotta sitten. Siinä oli muhkea näppäimistö ja c-kasettiasema ja monitoriksi valikoitui Otake-matka tv. Siinä oli myös pianonsoitto-ominaisuus. Kun oli tehnyt ne kaikki 79 komentoa virheettömästi, niin ei aina edes huvittanyt soitella, kun pääsi maaliin. Vähän vähemmällä sai tikku-ukon hyppimään haara-perus malliin. Se oli kuitenkin nousevalle sukupolvelle se koukuttaja, joka on vienyt meidät aina ulkoavaruuteen asti kuvaannollisesti. Hienompi olikin sitten jo Commodore-64, johon meillä ei ollut varaa silloin.

Kehitys lähti hurjaan hölkkään ja niinpä sitten tuli tarve tallentaa syntynyttä tietoa ja siihen tarkoitukseen keksittiin lerppu, joka pian muuttui korpuksi. Tästä lähti liikkeelle syöksykierre. Kohta lerput sai unohtaa, koska seuraava vuosimalli ei antanut mahdollisuutta käyttää moista. No, korppu oli sopivankokoinen ja tuntui, että nyt on asiat reilassa. Mekin sitten hankimme sähköllä toimivan kirjoituskoneen, jossa oli sellainen kiekko ja siinä oli korppuasema, joten asiaa voitiin tallentaa. Mieleeni tulee erään veljen kirja-aihio, joka puhtaaksikirjoitettiin meidän koneella ja tallennettiin muutamille korpuille. Kun konetta ei enää ollut, mikään silloisista tietokoneista ei lukenut niitä korppuja. Joten tietoa oli, mutta niin kaukana vaikka niin lähellä.

Sitten keksittiin ikuinen systeemi ja niin saimme cd-asemat koneisiimme Itse en oikein oppinut levyjä käyttämään, kun en osannut tehdä monikäyttöisiä levyjä. Nyt siis on paljon levyjä, joissa on kynnenmustuaisen verran dataa ja loppu tyhjää. Korput saivat kyytiä ja veivät sisältönsä bittigrematorioon. Nyt olemme muutaman välivaiheen kautta tulleet siihen, että levyasemia ei enää ole, jos sellaisen haluaa, niin pitää ostaa erikseen. Markkinajumala on kekseliäs. Kaupataan halvcalla autoja, joissa ei ole paljon muuta vakiona kuin polkimet ja ratti, muu pitää ostaa erikseen.

Jos haluamme tallentaa jotain, niin pitää laittaa pilveen. Se on kuin tallentaisimme rahamme naapurin kassakaappiin.  Ne ovat jossain, en tiedä missä ja kuka niitä hoitaa jakuka niihin oikeasti pääsee käsiksi. Eipä minulla ole huolen aiheita, kun olen niin tylsää elämää viettävä, ettei kannata tirkistellä. Kehityksen myötä alkoi myös virustoiminta. Muuten hukka perii ja karhu syö loput, jos et nyt osta itsellesi hyvää virustorjuntaa. Mitä se on? Se on suojelurahaa niin , ettemme polta taloasi, jos maksat joka kuukausi jotain.

Koko maailman asiat ovat sellaisessa verkossa, jonka joku viisas voi ehkä tulevaisuudessa lamauttaa kokonaan, koska pystyy lamauttamaan mahdollisesti ydinreaktoreita tai vesihuollon jossain valtiossa. Olemmeko antaneet pikkusormen jollekkin, joka tulevaisuudessa on sormi täystuhonapilla, jos alamaiset ryppyilevät? Ei hän kuitenkaan sitä tee, koska kaikki kiva loppuisi itseltäkin. Meille puhutaan digiloikasta. Onko kellään tietoa olemmeko tekemisissä hyvän vai pahan kanssa. Minusta vaikuttaa, että molemmat ovat arkipäivää.