Lihan käsivarret

Toisella blokilla laitoimme sivistyneesti Johanna Korhosen kanssa yhteisymmärryksessa ketjulle pisteen. Kuitenkin Pentti Korhonen heitti vielä yhden koukun, mutta kunnioitan johannan kanssa tekemäämme sopimusta enkä siksi vastaa siellä vaan kerron ajatukseni erikseen. Käytin ilmaisua: Lihan käsivarret, joka tuntui ilmeisesti oudolta.

Tässä tulee nyt kotikutoista teologiaa minun eläkeläiskammiostani, jossa näpelöin vanhaa pöytäkonettani.

Ihminen voi olla kolmessa eri olomuodossa. Luonnollinen ihminen elää siis ilman kummempaa uskonnollisuutta ja tekee elämänsä ratkaisut järjen ja järkisyiden perusteella ja varmasti elää hyvää elämää omien mahdollisuuksiensa mukaan.

Kun ihminen tulee uskonasioiden kanssa tekemisiin, silloin alkaa hyvän ja pahan/pimeyden ja valkeuden/luhan ja hengen välinen taistelu. Tätä kutsutaan useasti kilvoitukseksi. Pavali puhuu uudesta luomuksesta, joka on astunut voimaan vanhan tilalle ja useasti kuulee puhuttavan, että se vanha aatami on peräti kuollut. Kuitenkin jokainen ihminen paljastaa itse omalla suullaan ja teoillaan minkä hengen lapsi on.

Lihan käsivarret toimivat silloin, kun muunmuassa sosiaalisessa mediassa uskovatkin mätkivät toisiaan kaikenlaisilla pilkkapuheilla lyöden kuin vierasta sorkkaeläintä. Lihan käsivarret toimivat silloin, kun ihminen toteuttaa syntistä luontoaan synnin kiusauksien kohdatessa, mutta myös demokratian keinoin murennetaan Raamatun arvovaltaa ja Jumalanpelkoa, joka on ollut Suomessa se siunausta tuottava osio rukoustaisteluiden rinnalla.

Kun asiat käyvät vastakkain, niin kolmannen selityksen jälkeen alkaa lihan käsivarret toimia ja vanha aatami ottaa vallan ihmisestä, jos yrittää päästä selätykseen asiassa, jossa pistevoitto olisi riittävä. Vain uskova ihminen voi olla lihallinen tai hengellinen.

Parantakaa sairaat

Olen kuullut jostain kertomuksen sodan ajalta. Armeijakunnan komentaja antaa alaiselleen hyökkäyskäskyn seuraavasti: Antti ota joukkos ja mee Poventsaan! Käsky on sekä täsmällinen, että väljä. Täsmällinen siksi, että päämäärä on sanottu ja, että se on saavutettava! Väljä sikäli, että toteuttaja saa itse määritellä miten käsky toteutetaan. Jeesus lähetti myös täällä ollessaan lähettiläitä. Hän antoi täsmällisen käskyn, mutta Hän antoi myös ohjeet miten toimitaan. Lähdetään niissä varusteissa , jotka olivat tavanomaiset. Jossain lauletaan: Ei leipää laukkua sauvaakaan..Ei kaksia vaatteita. Kun mennään taloon, toivotetaan rauhaa sille kodille. Missä otetaan vastaan , siinä viivytään joitakin päiviä ja parasta oli käsky:
Matteus 10:8

Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Toinen evankelista kon kirjannut vielä käskyn: Julistakaa, Jumalan valtakunta on tullut lähelle! Tämä toiminta vastaa nykyisiä karismaattisuuden invaasioita, mutta on huomattava yksi seikka: Nuo toimet koskevat vain tätä elämää, koska Lunastusta ei ollut vielä suoritettu. Lähettiläät toivat hyviä terveisiä Jeesukselle ja olivat ihan innoissaan. Mitä teki Jeesus? Hän toimi ilonpilaajana ja osoitti yhdellä lauseella kaikki tämä menestys turhaksi, koska nimi elämänkirjassa on paljon enemmän kaikkea muuta.

Kun sitten Mestari kuolee kuin kuka tahansa ihminen, kaikki romahti! Ei ollut silloin iloa eikä turvaa siinä, että sairaita oli parannettu. Päin vastoin he pelkäsivät mitä ne nyt tekevät joille on vähän isoteltu. Ehkä Jeesuksen yksi tarkoitus olikin siinä, että paluu entiseen olisi mahdotonta. Miten on nykyisin? Helpolla saatu helposti menetetään, kun kiusaukset tulevat.

Onko karismaattisuus sitten tarpeetonta? Ei ole, mutta se saa silloin oikean aseman, kun se kumpuaa lähimmäisen rakkaudesta. Kärsivän rinnalle asettuminen ja Jumalan antaman voiman käyttäminen rukouksessa aina silloin, kun Pyhä Henki osoittaa mitä on tehtävä. Myös silloin, kun hätääntynyt ihminen pyytää apua asiaansa olipa se synti tai sairaus. Kyllä apostolit käyttivät armolahjoja, mutta Pyhän Hengen innoittamine. Ei esityksinä tai itsensä korottamisena, vain eleettömästi sanoivat: Kultaa ja hopea meillä ei ole, mutta sitä mitä meillä on me sinulle annamme Jeesuksen Nasaretilaisen nimessä tule vapaaksi vaivastasi.

Kasteet ja kastajat

Nuo jutut laittaa mielikuvituksen liikkeelle eikä aina pysty pidättelemään. Otetaan ensiksi tuo lankkipoika-asia. Kun kaikki muu on virkapukua albasta alkaen, niin ne kengät ovat siis ainoat, jotka on ikäänkuin omat ja ainoat näkyvät. Niin voisikohan olla mahdollista suunnitella asuun sopivat kengät/tohvelit/saappaat, jotka olisivat kaikille samanlaiset ja edistäisi tasa-arvoa siltäkin osin.

Kaste on ollut pitemmän aikaa, josta keskustellessa on kaivettyu verta omasta ja toisen nenästä. Toimituksena siihen on suhtauduttu kovin eri tavalla. Kaunis hetki juhlapuvuissa ja kastemekossa, kuppi tai kaksi kahvia täytekakun kanssa yhdessä papin ja kummien kanssa. Kummeilla oli aiemmin tärkeä tehtävä huolehtia lapsesta, jos vanhempia kohtaa joku onnettomuus. Sen lisäksi kai vieläkin kummit sitoutuvat hengellisessä kasvussa avustamiseen. Kaikki hyvin tähän asti, mutta, mutta! Mitä Jeesus sanoi: Kastakaa ja opettakaa! Ovatko kaikki sukupolvet hoitaneet leiviskänsä opetuksen suhteen, jos se ei enää puhuttele vanhempia. Kaste siis saattaa siirtyä itse valittavaksi asiaksi. Maassa, jossa on vankka Luterilainen pohja ollut ja kasteella on niin valtava merkitys luterilaisessa opissa.

Miten sitten selviävät ajan paineessa he, jotka korostavat uskovien kastetta? Pietari ja helluntai ynnä Johannes Kastaja ja Jeesus antaa Raamatullisena faktana lujan pohjan ja selkänojan, josta ei ole vaiettu. Markuksen kiurjaama tapa, joka uskoo ja kastetaan, antaa lisäbonuksen. Radikaali uskoontulo antaa hyvän mahdollisuuden täyttää traditiota näin. Kun herätys on edennyt kolmanteen sukupolveen, alkaa ongelmat. Ei olekkaan omassa perhepiirissä ehkä niitä radikaaleja uskoontuloja, joten rima täytyy vähän laskea. Eihän kukaan isä tai äiti toivo, että lapsesta tulisi päihteiden käyttäjä, jonka Jeesus sitten radikaalisti pelastaa. Voidaanko ajatella, että jossain kesäleirillä lauletaan: Päättänyt olen seurata Herraa… Ja näin uskonsa tunnustettuaan saa kasteen samalla tavalla kuin hän, joka tulee ulkopuolelta.

Olisiko niin, ettei tältä alueelta löydy sitä peruskalliota, jonka päällä kaikki uskovat voisivat seisoa? Pitäisikö palata siihen: Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut, samoin sinun perhekuntasi, eli samalla tavalla uskomalla. Riittäisikö se meille yksimielisyyden pohjaksi?

Bolshe ili menshe

Valtion hommissa joutuu kaikkeen sekaantumaan. Kun asioita opiskeltiin ja veremisiin tutustuttiin, niin nuo termit tulivat esille. Tämähän oli myös jakolinja Venäjän vallankumouksessa. Olen ymmärtänyt, että ne termit olivat niin, kun määrätty porukka huomasi ottaa sen käyttöön ja sanoivat olevansa enemmistö. No tyhmempikin ymmärtää, että enemmistö porskuttaa aina paremmin kuin vähemmistö, näin olen kuvitellut. Nykyisin sanat ovat vaihtaneet sisältöään. Kun joku ilmoittaa olevansa vähemmistöön kuuluva, niin useasti ajatellaan, että siinä on jotain yliluonnollista voimaa, jolle pitää kumartaa ja antaa kohteliaasti tietä. Pitää hypätä ojaan ja niiata niksauttaa tai ainkin ottaa hattu päästä, kun kirkkoherra menee kieseillään ohi. Näin oli ennen, mutta mitäs nyt sitten, kun paimenta aletaan paimentaa? Onko hän hyvä paimen vai pelkkä palkka paimen?

Meillähän on kokemusta valvontakomissiosta. Yleensä sellaiset tekee kiusallisia kysymyksiä ja syö talon laskuun. Kun rakennamme valvontakoneiston ja siinä on paljon portaita ja paljon byrokratiaa, niin aina jää yksi kysymys, joka kuuluu: Kuka valvoo sitä ylintä valvojaa? No ei hätää kuka hän onkin, osaa ratkaista ongelman antamalla itselleen koskemattomuuden. Näistähän on historiassa esimerkkejä eri nimillä. Toisaalta vieläkin näppärämpää on piilottaa valta sellaiseen noidankehään, jossa ei ole alkua eikä loppua. Silloin aina asioita tutkittaessa voi sanoa: En minä, mutta pojat!

Määrätyissä koetuksissa kansa oli yhtenäinen ja päämies kehotti rukoilemaan. Onko nyt käynyt niin, että Kaikkivaltiaan osuus on haihtunut ja oma kätemme on meitä auttanut ja nyt pitäisi kiireesti poistaa se häpeä, että eri ideologiat laitettiin piirongin laatikkoon hetkeksi ja duunattiin yhdessä. Nyt on ollut aikaa selata historian kenkälaatikkoa ja sieltä on avautunut ”hävettävää hempeilyä”. Mieluummin vitsi rauhanneuvottelijasta:Isäaurinkoinen kysyi: Montako sotilasta tulee vitjaan. Vastaus oli 500 000. Johon isä, että me laitamme 1 000 000. Johon neuvottelija : Täytyy soittaa Helsinkiin, että jaetaan toinenkin patruuna.

Mielen laastarit

Ehkä Lapuan pamauksesta on jo niin paljon aikaa, etten tee rikosta, jos vähän sitä sivuan? Meidän hallintokieleemme on tullut kaksi eri ilmaisua, jotka eivät tarkoita juuri mitään. Kun Lapualla kävi onnettomuus eikä kukaan jäänyt kertomaan mikä asian aiheutti, niin pääteltiin paikalla olleen ruutimäärän olleen liian iso. Heti onnettomuuden uutisoinnin jälkeen alettiin kertoa mitä toimenpiteitä on tehty tai ainakin suunniteltu, ettei uutta räjähdystä tapahtuisi. Todellisuudessa ei tiedetty mikä aiheutti, mutta turvallisuuden tunne palasi rahvaan keskuuteen, kun tartuttiin tarmokkaasti toimeen ja puolitettiin ruudin määrä, joka saa olla työpisteessä. Ja vuolaasti kerrottiin mitä on tehty jo asian hyväksi ja mitä vielä suunnitellaan.

Meillä on monen mielestä lämpenevä ilmasto, joka tuhoaa luontoa tai ainakin muuttaa sen olemusta huomattavasti. Kestää toki hetken ennenkuin Yyterissä on palmukujia. Jostain pullahti mieleeni, että Ruotsissa ei kai pitäisi olla yhtään käytössä olevaa atomivoimalaa, jos aiempi vaalilupaus olisi toteutunut.Politiikka oli aikoinaan yhteisten asioiden hoitamista, nyt se taitaa olla lupausten antamista ja säännönmukaista rikkomista. Polttomoottoriautot lakkaavat savuamasta ihan tuossa tuokiossa. Sehän on mukava kuulla kaupunkilaisen, joka kannattaa vihreitä arvoja. Kansa saa juuri niitä lupauksia, joita he haluavat kuulla. Eikö se ole selvää, että korvat seinillä on ja kaijutin kertoo juuri niistä asioista.

Kaikki asiat tehdään johonkin mennessä. Kuitenkin aikajana on niin pitkä, että hallitus on uusiutunut ainakin kolme kertaa, joten alkuperäistä lupauksen antajaa ei enää löydy.Lämpeneminen pysäytetään 2035 mennessä. Montako meistä on toteamassa asiaa ja vaikka olisimme kaikki, niin ihan sama. Lentämiseen on kiinnitetty huomiota. Se sastuttaa ja muistelen, että aina kotetaan lentää pilvien yläpuolella, joten sadekaan ei juuri tuo sitä nokea alas. Suunnitellaan sakkoluonteista maksua lentämiseen. Mitä se tarkoittaa. Lentämätön rahvas on tyytyväinen, kun eliitille tulee kalliimmaksi homma. Mutta mitä se haittaa, harva eliitissä maksaa itse lippunsa ja mitä sanoo perustuslaki: Sakko rikkeestä jota sa toistaa, kunhan maksaa säännölliset sakot. Siis johonkin mennessä tapahtuu jotain, mutta välittömiä toimenpiteitä ei juurikaan ole kerrottavaksi.

Elämmekö valheessa eli itsepetoksessa? Annamme toistamiseen höynäyttää itseämme lupauksilla, jotka eivät koskaan toteudu. Lainsäädännön uudistuminen näyttäisi luonnonlain omaiselta. Viimeistään kymmenen vuoden välein on kaikki lait uusittava ja valitan, mutta monesti käy niin, että uusi on huonompi tai ainakin kansa niin arvioi useasti. Vimmaisesti muutetaan kaikki sellaiseksi, että markkinavoima pääsee kaikkiin kassakoneisiin kopeloimaan. Hyväähän kaikki tietysti tarkoittaa. Suomessa oli markka ja sitä ennen isäntien valuutta. Nyt meillä on euro ja sen rinnalle on muodostunut valuutta, jonka nimi on: Ei se ole keltään pois! Se otetaan aina käyttöön, kun pitää siirtää luotettavasti jostain johonkin, kun kumpaakaan päätä ei oikein tunneta.

Jehovan todistajien vapautus

Huomasiko kukaan, että eduskunta hyväksyi lain, joka poistaa Todistajien erityisen aseman. Koskettiko se mitenkään? Ei tietenkään, tuleepahan yksi vapaamatkustajaryhmä nyt pantua aisoihin, vai onko se näin? Oma asemamme yhteiskunnassa vaikuttaa asenteisiimme. Jos minulla on asekuntoisia poikia ja nykyisin myös tyttäriä, jotka joutuisivat tuleen kriisin syttyessä, niin se ohjaa ajatusmaailmaamme. Joku voi ajatella nykyaikaisittain: Ihan sama! Jos yhteiskunnasta on saanut nähdä vain niitä nurjia kasvoja, niin kiinnostus kuolla tyhjän puolesta ei ole korkea eikä ole ihmeteltävää.

Tämä maallinen puoli on nopeasti käsitelty ja jokaisella on kai vielä oikeus mielipiteeseensä, kunhan pitää sen omana tietonaan. Olemmeko tulossa aikaan, jolloin sananvapaus on rajallinen. Olen kuullut sanottavan, että lehdet ja nettisivut jättävät julkaisematta osan mielipiteistä. Ilmeisesti eivät kaikki sovi kuitenkaan sananvapauden piiriin.

Miten näemme asian, jos katsomme sitä uskonnonvapauden näkökulmasta? Jos en tykkää Todistajista, voin ajatella yksioikoisesti, että sopii mulle! Jossain toisessakin maassa aloitettiin Jehovan todistajien ahdistelu. Ehkä suorastaan kiellettin koko liike ja omaisuus takavarikoitiin, jos en ole väärin ymmärtänyt. Ottivatko muut uskovien ryhmät kantaa asiaan? En ole kuullut. Pakko tehdä kysymys: Onko kyseessä uskonnon rajoittaminen ja suorastaan kuoliaaksi hivutus? Kun annoitte ottaa Todistajilta osan pois heidän ominaispiirteestään, niin otetaan seuraavaksi ensin rippisalaisuus pois niin, että ripin vastaanottaja kriminlisoidaan, jos ei käräytä ripittäytyjää. Enää ei riitä neuvo selvittää asiansa myös viranomaisten kanssa.

Onko taaskin niin, että sammakko ei huomaa, että levy kattilan alla on laitettu päälle? Niin kauan, kun kuristustoimet kohtaavat nuita toisia, ollaan tyytyväisiä, säästyimme ja ehkä säästymme, jos sulaudumme tapettiin. Jos pidämme uskonvapautta tärkeänä, meidän tulee puolustaa sitä silläkin uhalla, että joudumme halkopinoa vasten katsomaan teloituskuntaa silmiin. Näin olen kuullut jonkin sanovan sananvappaudesta.

Armo ja totuus

Kauppoihin on tullut jossain vaiheessa tuote, jossa lukee: Vehnän alkioita. Jos tuossa laatikossa on alkiot, niin jossain on säkki jyviä, joissa ei ole alkioita. Vaikka kumpaakin kylvää erikseen, kumpikaan ei idä eikä anna satoa. Samoin on kananmunien laita. Kun laitetaan munia hautomakoneeseen, niin joistakin munista tulee poikaset, mutta toisista ei tule. Pitää olla se pieni punainen pisko siellä kananmunassa ja siinä pisarassa on kokonainen kana tai kukko, koska valkuaisesta muodostuu se tipu ja keltainen osa on sen vatsan täytteenä.

Elämän ihme on siinä nähtävänä. Armo ja totuus yhdessä ei erikseen. Armo ja rakkaus ilman totuutta ei tuota hedelmää, koska siinä ei kuitenkaan ole sitä elämän salaisuutta. Jeesus oli Vehnän Jyvä, jossa oli molemmat osat. Totuudessa on elämä sen alku ja koko toteutus, armo on ravinnelisä, joka mahdollistaa juurtumisen. Kun armorikkaat armon ja rakkauden julistajat katsoisivat totuutta silmiin ja totuuden puhujat tulisivat armosta riippuvaiseksi, jotain uutta voisi syntyä ei ilman näitä molempia.