Köydellä ei voi työntää

Jostain muistilokeroista tuli tilanne eräänä talvena Pansion sotasatamassa. Toimin silloin satamamestarina ja hallinnassani oli muutama pieni venho joilla avustettiin laivojen liikkeitä ahtaissa sataman tiloissa. Osa laivoista oli niin rajuja liikkeiltään, ettei tullut kysymykseen siirtyä muutama kymmenen metriä laiturista toiseen. Me toimitimme asiat hinaamalla. Olin avustamassa armeijan hommiin eläköitynyttä jäänmurtajaa siinä talvisessa tilanteessa. Avustettavan laivan päällikkö antaa käskyt mitä milloinkin pitää tehdä ja hinaaja tekee sen minkä voi. Eräässä tilanteessa tuli käsky: Pysäyttäkää tämä liike! Vastasin spontaanisti: Köydellä ei voi työntää! Olin hinaajani kanssa perän puolella köydellä liitettynä koska tarkoitus oli vain ohjata sivusunnassa vetäen. nyt olisi pitänyt saada pysäytetyksi liike teeksepäin.

Kun kirkon ovi käy ulos, niin ihmiset heräävät ja sanovat poistuvia rintamakarkureiksi, joiden pitäisi jäädä olemaan valona ja suolana. Mutta kuka sanoisi miten valona ja suolana ollaan tässä maailmanajassa, kun ei ole enää yhteisesti kunnioitettua peruskirjaa eli Raamatun arvovallasta kiistellään. Jos jokaisen ymmärrys on yhtä hyvä ihan vastakkaisenakin. Astiat ovat siis täynnä omaa viisautta, joten toisen ihmisen viisaudelle ei ole pisarankaan tilaa. Miten ollaan valona, jos vanhauskoisia ei vihitä enää mihinkään virkoihin eikä vanhauskoisella maallikolla ole enää foorumia.

Samaa virttä veisattiin aikanaan, kun irtautuminen rakkaasta herätysliikkeestä tuli eteen. Miksi te lähditte, olisitte ollut valona ja suolana. Miten olla valona ja suolana, kun toiminta ei sovi ajatusmaailmaan eikä lukujärjestykseen. Taitaa olla niin, että laskujen maksaminen on sitä suolaamista, niin kauan on tilaa joka paikassa, kun vaiteliaana suolaa yhtymän tai yhdistyksen kassaa. Muuhun seurakuntalaisia ei juurikaan tarvita. Köydellä ei siis voi työntää. Kun luulee saaneensa pikkuisen laivaa likkeelle hinausköydellä hinaten, niin sitten käsky kuuluu: Pysäyttäkää tämä liike! Pysäyttäkää vanhauskoisten parannuksen sana, joku voi pelästyä, vaikka Raamattu todistaa, että monen ahdistuksen kautta käy tie iankaikkiseen elämään. Siis tunnonvaiva on Jumalan lahjaa, jonka tulemista ihmiselle siunaukseksi pitää nykyisin käydä vastustamaan kaikin keinoin.

Baabelin torni

Jossain päin maailmaa taloja rakennetaan, ainakin rakennettiin, polttamattomista savitiilistä. Kun maanjäristys kohtaa sellaisen rakennuksen, se hajoaa vuorenvarmasti, mutta ei kaada asukkaan päälle rikkumattomia betonielementtejä. Sellaisessa voi selvitä hengissä. Toisaalta ne eivät voi olla kovin korkeita siksi niistä ei ole apua vedenpaisumuksessa. Talo pitää olla korkea ja luja.

Vedenpaisumus on totta niille joille se on totta. Ilmeisesti Babyloniassa se oli totta niille, jotka suunnittelivat pelastuskeinoa. Uuden laivan rakentaminen vedenpaisumuksen varalle oli poissuljettu, kun niitä laivoja olisi pitänyt olla niin paljon, etteivät ne olisi ehkä mahtuneet jokaisen omalle tontille. Otettiin järki käyttöön. Jostain syystä opittiin polttamaan tiiliä. Voimme spekuloida, että tulipalossa olisi joku havainnut tiilien tulleen lujemmiksi, kun saivat kuumuutta.

Ihminen siis pääsee järkeilemällä hyvin lähelle totuutta, mutta ei siihen sisälle kuitenkaan. Jumala havaitsi, että ihminen alkoi kehittää järkeään ja tietomääräänsä erillään itsestään. Siksi Hän puuttui asiaan. Hän sanoi, että yhtäläinen kansa ja yhtäläinen kieli voi tuottaa melkein mitä tahansa. Jonakin aamuna työväki ei ymmärtänyt työnjohtajan puhetta eivätkä kaikki toisiaankaan.

Eihän Baabelin torni olisi ehtinyt kaikkia pelastaa, vaikka se olisi tullut valmiiksi. Vaikuttaakin siltä, että vain määrätyn osan ajatellaankin pelastuvan, mutta rakennustyöhön tarvitaan koko kansa. Otetaan vaikkapa pommisuojat julkisissa rakennuksissa. Jossain vaiheeessa määrättiin pommisuojat julkisiin rakennuksiin esimerkiksi rukoushuoneisiin. Jos on tuhat ihmistä koolla ja tulisi hälyytys. Kuka menisi suojaan, jos sinne mahtuu esimerkiksi 50 henkeä?

Nyt tiedetään, että luonnonvoimat ovat valtavat, vaikka sitä ei otettaisi Jumalan puheeksi. Satamien eteen rakennetan aallonmurtajia, joka on järkevä toimenpide. Tehdään tornitaloja, koska jäätikön sulaminen voi kastella varpaat. Sadan metrin korkeudessa on vedeltä turvassa, mutta miten kauan ihminen luulee siellä selviävänsä? Onko merkitystä totaalisen tuhon sattuessa, jos elää korkeuksissa viikon pitempään? Mutta pilvenpiirtäjä voi olla vaikeuksissa maanjäristyksessä? Ei hätää laitetaan se kallioon kiinni ja valetaan muutama viikko betonia sinne perustukseen ja sitten laitetaan se vietereiden päälle.

Näihin voidaan järjellä varautua, mutta yksi on viellä ratkaisematon ja se on kuolema. Ei hätää sanotaan, sitten on kaikki loppu! No eihän tässä sitten mitään hätää ole. Mutta mikä antaa meille takuun siitä, että kaikki loppuu siihen? Voiko sellaisen takuun joku antaa? Moni yrittää ja ehkä kuitenkin salaisesti toivoo, että joku esittäisi kysymyksen, johon ei voi vastata.

Tiede kulkee voittosaatossa ja jossain siellä voitettujen ja vangittujen ja kahlehdittujen aatteiden joukossa kulkee väsyneenä ja haavoitettuna usko. Niin luullaan, vaikka se uljas triumfiraatti tulee jossain vaiheessa pysähtymään persoonan eteen, jolla on silmissään tulenliekit!

Moniin sairauksiin on lääke, mutta et saa sitä, jos sinulta puuttuu vaikkapa tuollainen 200 000 jeuroa eikä kuntasi suostu sitä kustantamaan. Kalliita lääkkeitä halutaan, mutta maailman paras lääke ei tahdo kelvata ilmaiseksikaan. Pitää sanoa kuin myyntimies: Eikä tässä vielä kaikki. Pelastus Jeesuksen Ristinveressä on lääke, joka vie ikuisiin majoihin, mutta tämän maailman paratiisit ovat niin hienot ja rakkaat, ettei sielulle jää mitään. Maailmassa on julmuutta, mutta suurin julmuus tapahtuu ihmisen sisällä silloin, kun ei armahdeta omaa sielua ja anneta sen tulla Jeesuksen omaksi.

Yhteistyö

Olipa kerran talousjärjestelmä, joka antoi jokaiselle artikkelin jota toimittaa yhteiseen käyttöön. Näin syntyivät esimerkiksi Ikarus-bussit Unkarissa. Taloudellisella alalla yhteys ja erikoistuminen sujuu lähes kitkatta. Muistan lapsuudesta käsitteen Pohjanmaan yritteliäisyydestä. Kasvihuoneviljely oli Närpiön hommaa eikä se oikein ympäristökunnissa menestynyt. Se oli heidän hommaa. Sitten oli kaksi Kyröä Iso ja Vähä. Siellä oli taasen taito valmistaa galvanoidusta pellistä taidollisesti tarpeellisia asioita.

Jurva oli huonekalupitäjä. Lähes kaikki olivat jollain tavalla tekemisissä kolujen kanssa. Yksi ammatti oli sitten kaupustelu ovelta ovelle. Pläkkisepän tuotteita kierrettiin myymässä tietenkin markkinoilla ja ihan talo talolta. Samoin koluautoja starttasi kymmenittäin eri puolille maata ja sohvaa ja senkkiä tuli kaikille halukkaille ja ei niin halukkaille. Myyntimiehillä oli keinonsa. Piti tunnistaa talossa se vallanpitäjä joka usein oli emäntä. Piti tiedostaa talon henki. Havainnoida mitä sanomalehteä talossa luettiin, ettei tule mokaa politiikassa, koska siihenhän isäntien kanssa helposti päädyttiin.

Asioilla oli puolensa. Jurvassa oli eräs puuseppä, joka tuli tunnetuksi hyvästä laadusta. Hyvä laatu toi kasvun yritykselle ja lopulta voitiin puhua tehtaasta. Tehtaan nimi oli isännän nimi ja maakunnissa se oli tae laadusta. Siitä lähti lieveilmiö, jos talossa kysyttiin ovatko kolut siitä tehtaasta, niin kauppias huomasi, ettei talonväki tunne sitä mallia, joten kohta kaikki alkoivat ´myydä samalla nimellä. Kauppa kävi ja ihmiset olivat tyytyväisiä. Petostahan siinä oli tietenkin mukana.

Kun tämä toimii bisnesasioissa, miksi tämä ei toimi hengellisessä kentässä? Miksi työnjako ei sovi kristikuntaan? Kaikki haluavat tehdä samaa ruutia, vaikka Kristusruumis on monimuotoinen ja monitahoinen. Jokaisella jäsenellä on oma paikkansa ja tehtävänsä. Miksi lähes jokainen merkittävä ryhmä haluasi kloonata toiset kaltaisikseen tai kylmäverisesti hylkää toisenlaisen uskovan? Miksi jokaisen seurakunnan pitää koittaa tehdä kaikkea mahdollista, joka kuitenkaan ei ole mahdollista koska Kristus on koko maailman Vapahtaja ei minkään kirkon tai ryhmän.

On olevinaan luovuttamattomia asioita, jotka oikeuttavat Kristusruumiin raatelemista ja hajalle repimistä. Ei tarvita sodan aloittamiseen kuin yksi sana: Kaste! Silloin taivas repeää ja tulta ja tulikiveä sataa joka paikkaan. Moni tärkeä asia perustuu yhteen jakeeseen Raamatusta. Yksi usko yksi kaste… Yksi kerta, ei uusintaa vaikka helvetti aukeaisi. Yksi kaste on lasten kastelua… Miten voisi olla mahdollista, että pelastuksen kysymyksestä voisi puhua välillä niin halventavin ja ala-arvoisin sanoin. Ja sitten kuvitella, että meillä on se ainoa oikea ja pelastava totuus! Niin luuli Sauluskin aikoinaan ja oli eturivin sotureita herransa palveluksessa. Mutta miten kävi, kun oikea Jumala puuttui peliin? Jumala löysi Sauluksessa asialleen uskollisen ja uhrautuvan miehen, kun häntä vähän käsitellään ja annetaan oikeat työkalut hän on ylivertainen kaikkien penseiden ja saamattomien kahdeksasta neljään virkamiesmäisesti toimivien rinnalla.

Juna Vladivostokiin

Joskus katselin ohjelmaa, jota tehtiin tuossa mainitussa junassa. Jos Pietarissa astuu junaan, niin on perillä noin kahdenviikon kuluttua, jos en väärin muista. Junaan tuli mukaan toimittaja ja filmiryhmä, joka pystyi kuvaamaan ja äänittämään kelvollista ohjelmaa. Tarkoituksena oli haastatella matkustajia ja tehdä matkakertomusta siitä, minkälaista väkeä ja mistä syystä oli lähdetty matkalle. Siinä oli myös vähän pitempiä sessioita, joissa käsiteltiin henkilön elämää ja tämän hetken tilannetta.

Juna on rakenteeltaan sellainen, että toisessa laidassa on junanmittainen käytävä ja toisella laidalla on neljän hengen osastot. Luokituksen mukaan saattaa olla toisenlaisiakin vaunuja. Kun matka kestää sen ajan, niin se vaatii matkustajalta jotakin ainakin suunnitelmallisuutta. Ei riitä piletti, pitää olla mukana kahdenviikon tarpeet. Ei riitä, että astuu junaan, täytyy tietää millä eletään se matka. Vaunuissa on vaunuemännät, jotka keittävät tsaijjua ja jotain muuta on ostettavissa heiltä, mutta kokonaan ei voi eloaan sen varaan laskea.

Yksi matkustaja jäi mieleeni. Hän oli armeijasta eläkkeelle jäänyt muistaakseni everstinä palvellut sotilas. Hän kertoi elämästään miten he olivat hänen vaimonsa kanssa viettäneet säästeliästä elämää tarkoituksella ostaa kotiseudulta omakotitalo eläkepäiviksi. Rahat olivat suurinpiirtein koossa, kun vallanpitäjät pudottivat pommin. Se oli ikäänkuin neutronipommi, joka ei riko paikkoja. Raha devalvoitiin ja omakotitalo kutistui vodkapullon kokoiseksi. Toivoton raivo saavutti miehen.

Tämän junamatkan voi melko vähällä vaivalla soveltaa elämän matkaan. Piletti ei takaa perillepääsyä muuten kuin sääntöjen noudattamisella. Kun juna pysähtyy, voi käydä ostamassa evästä, mutta junaan on palattava ennen matkan jatkumista. Jos myöhästyy, voi katsella pilettiään: Tällä oli oikeus päästä perille, jos nyt olisin tuossa junassa.

Yksi haaste on hygienian hoitaminen, koska matka kestää sen minkä kestää. Huonosti hygieniastaan huolehtiva voi tulla rasitukseksi matkakumppaneille. Hyvä on myöskin sellainen tilannetaju, että tietää milloin on mahdollisuus puhua milloin on oltava vaiti. Hyvä olisi myös se, että keskustelu olisi älyllistä ja jokaisen huomioon ottavaa niin, että jokainen saisi olla hetken virvoittavassa eikä mitätöivässä seurassa. Onnistunut matkustaminen vie perille tyytyväiset matkustajat, jotka ovat jakaneet matkan ilot ja surut ja jokainen on auttanut toistaan ja jakanut eväät tasapuolisesti.

Perisynti

Kun sanon, etten usko kadottavaan perisyntiin, monet lukevat sen seuraavasti: Sinä kiellät koko perisynnin olemassaolon ja olet siksi harhaoppinen. En ole kovin korkeatasoinen teologi, mutta näen asiassa ristiriidan, joka on sovittamaton. Jokainen Tunnustuskirjoja lukenut, tietää mitä siellä asiasta sanotaan, joten en paljon puutu siihen. Historiasta tiedän jotain siitä, miten Augustinus ja Pelagius kamppailivat hengellisten asioiden tulkinnasta ja näyttää siltä, että Augustinus sai voiton ja sai oikeuden määritellä mistä oli kyse.

Kävin aikanaan keskustelua jonkin tohtorin kanssa asiasta ja tinkasin asiaa niin kauan, että hän kertoi perisyntikäsitteen tulevan Augustinuksen mietteistä, eikä suoraan sellaisenaan Raamatusta. Onhan meidän uskottava, että Raamatun alkulehdet antavat meille aiheen uskoa, että ihmisen ja Jumalan välillä meni jotain rikki, koska Paratiisi suljettiin ja ihmisparin oli lähdettävä sieltä. Itse tapahtuma antaa meille viitteen mistä on kyse. Ihmiselle ei ollut annettu aistia todeta kiusausta, koska se kiusaus lupasi niin paljon siis Jumalan kaltaisuuden. Kumpikin lankesi yksilönä vaikka Jumala antoi kiellon, mutta perusteet eivät näyttäneet riittäviltä, koska käärme tuntui tietävän jotain enemmän.

Mitä Augustinus mielestäni oivalsi? Hän oivalsi tarkkailtuaan imetettäviä kaksosia, että niillä vauvoilla oli ankara syntiturmelus, koska kilpailivat tiukasti siitä paremmasta maidonlähteestä, näin perimätieto kertoo. Hän oivalsi vain osatotuuden! Hän unohti, että ihmiseen puhallettiin elämän henki ja lisääntymiseen oli Jumalan kehotus. Luomistyö ei siirtynyt saatanalle missään vaiheessa. Perimä oli siis sellainen, että lapsessa on elämän henki, joka on Jumalasta ja sitten on se maankuoren alkuaineista koottu ulkoinen olemus, joka sinänsä on kirouksen alainen, koska maa kirottiin. Augustinus oletti, että lapset syntyvät pikku paholaisina, jotka on kastamalla uudestisynnytetävä heti, että heistä sillä tavalla tulisi Jumalan lapsia.

Koko tilanne oli Lucuferille ansa, siinä tuli kirous hänen päälleen, niinkuin Jumalla sen saneli. Määrätyt asiat ihmiselle ja määrätyt asiat käärmeelle. Ihmiskunta joutui tietyllä tavalla synnin orjuuteen, mutta samassa tilanteessa sanottiin myös ratkaisun nsanat vaimon siemenestä, joka polkee käärmeen pään ja käärme pistää Häntä kantapäähän. Siis ihmisen vietteleminen on Luciferin tuomion syy. Lucifer luuli saavansa voiton tapattamalla Jeesuksen, mutta suurimman voittonsa hetkellä hän oivalsi mitä tapahtui, siksi päätä särkee.

Uudestisyntyminen perustuu siihen, että Jeesus maksoi hinnan, joka lankeemuksesta määrättiin eli kuoleman. Nyt kaikki langenneet lapset ovat vapaat tulemaan takaisin Isän yhteyteen Jeesuksen ristinveren tähden. Ratkaisu on jokaisen oma, jonka ratkaisun tarpen ja mahdollisuuden IsäJumala antaa jokaiselle ja johdattaa Poikansa yhteyteen saamaan armoa ja anteeksiantamusta. Tämänkin jälkeen meillä on liha, joka on liittosuhteessa käärmen kanssa ja sen ritiinnaulitsemista sanotaan kilvoitukseksi, jota käydään Sanan ja Pyhän Hengen voimasta aina kuolemaan asti.

Avaruus laajenee

Jos ihmiskunta on joskus uskonut elävänsä laatalla, niin nyt ihminen uskoo löytävänsä avaruuden rajat. Siinä on vain se ongelma, että se raja ikäänkuin pakenee. Toisessa kohdassa tunnustamme, että on olemassa mannerlaatat, joden päällä asumme ja ne törmäilevät toisiinsa. Minne se avaruus sitten laajenee, menee yli ymmärryksen.

Kun täällä seuraan pintapuolisesti keskustelua, jota käydään, huomaan olevani pysäkille jäänyt jo kauan sitten. Blokistiurani aikana olen havainnut keskustelun laajentuneen niin, että useasti on vaikeaa löytää yhtymäkohtia pelastusasian kanssa. Ehkä niitä ei olekkaan tai ainakaan etsitä.

Kaikki alkoi jostakin. Minun Jumalani on pienten yksityiskohtien Jumala. Hän kertoo miten alussa toimittiin. Hän loi sanallaan kaikkea muuta, mutta ihmiseen Hän uhrasi erityistä huomiota. Hän muovasi eli käytti käsiään, miten se tapahtui, en tiedä. Hän kertoi sieltä alusta asioita hyvin tarkasti. Ihminen oli yksi, josta tehtiin kaksi ja taas niiden piti muuttua yhdeksi. Koko historian aikana on otettu yksilöitä, joista on kerrottu sekä hyvää, että pahaa.

Koska Jumala ei voinut ottaa puhtautta kriteeriksi hyväksymilleen ihmisille, Hän otti kuuliaisuuden eli uskollisuuden. Aabrahamissa näemme esikuvan siitä, miten uskollisesti hän noudatti annettua käskyä lähteä. Uskollisuus kunongasta kohtaan merkitsi sitä, että häntä seurataan silloinkin, kun tappio on silmien edessä.

Kaikesta huolimatta kaikki kulminoituu pieneen vauvaan, jonka Hän antoi ihmisten hoivattavaksi. Niin pienenä siemenenä Jumalan valtakunnan todellisuus on tullut alas taivaasta. Ja Hänet annettiin ihmisten syliin ja he hoivasivat hänet aikuisuuteen. Paratiisi annettiin ihmisten hallittavaksi. Sillä kerralla tehtä’vä oli liian vaikea, kun siellä oli myös toinen ääni Jumalan äänen lisäksi. Siellä saneltiin loppulause ihmiskunnalle ja Luciferille. Ihmiselle luvattiin pelastus ja Luciferille kirous, joka astuu voimaan viimeisen tuomion yhteydessä.

Mieleeni tulee henkilö viime vuosituhannelta. Hän oli tilannut jostain sopivaa korvausta vastaan pastorin paperit taivaaseen pääsyn takuulla. Takuu perustui siihen, että yhtään valitusta ei ollut esitetty papereiden toimimattomuudesta. Olisiko tämä pääsiäisen aika se aika, jolloin jokainen hengellinen toimija voisi tarkistaa tarjouksensa aitous ja se peruste millä perusteella me itse kukin tarjoamme ihmisille vastaanotettavaksi yhtä ja toista. Scaala on laaja ja tarjonta monipuolinen. On ajatusta, että helvettiä ei ole ollenkaan ja kaikki pääsevät taivaaseen, ne jotka pitävät tuonpuoleista elämää tarpeellisena jopa mahdollisena. Toisella laidalla on pieniä ryhhmiä, jotka ovat havainneet, että vain me olemme soveliaita taivaaseen Jumalan läsnäoloon. Tässä välillä on sitten montaa väriä. Vaikka ei ihan kaikki eikä me yksin, mutta kuitenkin meidän kauttamme varmimmin ainakin paremmin kuin naapuriseurakunnasta. Kuitenkin Elämänleipä, joka tuli taivaasta alas on yksi! Hänellä on elävä ruumis täällä ja kaikki iskut mitä annamme lähimmäisellemme ovat iskuja Häneen edelleen. Hän kärsii kaikissa kaltoinkohdelluissa, vainotuissa ja vangituissa uskovissaan. Olisiko kompassin kalibroinnin aika nyt?

Rautaristit

Vanhoilla hautausmailla on nähtävissä valurautaisia ristejä vainajien muistomerkkeinä. Ne on taidollisesti valettu niin, että kaikki tarpeellinen on luettavissa siitä ristin valujäljestä. Vankasta rakenteesta huolimatta huomasin käydessäni kotipitäjän hautausmaalla, että yksi risti oli mennyt jostain syystä poikki ja se irronnut yläosa nojasi siihen peruskiveen. Ihminen ei kuitenkaan kyennyt tekemään ikuista vaikka harras pyrkimys olikin.

Olemme oppineet sisäistämään rautaristille toisen merkityksen. Se oli erään armeijan korkein ansiomerkki, jonka saivat vain parhaista parhaat. Sen viehätys oli yksinkertaisuudessa. Monissa maissa ovat korkeimmat ansiomerkit koristellut kullalla, hopealla ja jalokivillä. Muistilokeroista nousee asioita ja tuo mieleeni miten jopparipojat tarjosivat Petroskoissa ostettavaksi muutamalla kymmenellä markalla sodan korkeinta ansiomerkkiä. Minua kuvotti ajatus, että vertaan vuodattaneiden sotilaiden jälkipolvi arvosti esi-isän uhrauksia niin vähän. Kehotin vakavasti viemään merkin sinne mihin se kuului.

Jostain nuoruusvuosilta nousee mieleen ehkä se oli elokuva miten rautaristi näytteli merkittävää osaa erään kansan vaiheissa. Siinä tarinassa kerrottiin laitoksista, johon koottiin määrätyt ulkoiset ominaisuudet omaavia nuoria naisia, jotka olivat edullisessa hedelmällisyysiässä ja voivat palvella valtakuntaa synnyttämällä lapsia. Isät valittiin rautaristin omaavista henkilöistä. Ajatuksena oli uusi urhea ja mallikelpoinen sukupolvi, joka rakentaa hyveellisesti ja urhoollisesti omaa valtakuntaa. Ilmeisesti ihmisen tarpeisiin kuuluu kaiken paranteleminen mitä tarvitaan ja mitä tuotetaan. Lakoavaa viljaa alettiin jalostaa niin, että korsi jää lyhyeksi ja vahvaksi, joka jaksaa kantaa täyteläisen tähkäpään.

Tiede antaa nyt laajat mahdollisuudet jopa lasten ominaisuuksien suhteen, mutta tuleeko maailma siten inhimillisemmäksi? Jalostuuko ihminen, vai olemmeko tiellä, jonka päämäärää emme tunne emmekä ehkä halua nähdä?