Päätin lähteä Turussa Martinkirkkoon jouluhartauteen. Lämpimän puolella kolmen asteen verran Päätin olla reipas ja kävellä viimeiset sadat metrit. Mäki on jyrkkä näin vanhalle miehelle ja se oli tavattoman liukas. Minä koitin edetä varovasti kiviaidan kaiteesta pidellen, mutta sitten tuli kohta eli risteys, jossa kaidetta ei ollut. Siinä iski päälle uusavuttomuus, kun kengät eivät pitäneet. Eteenpäin en päässyt vain takaperin lähdin liukumaan. Hetken olin jo sitä mieltä, etten pääse ehjänä mihinkään. Ei eteen ei taakse. Kunnes lukastuin kyljelleni sinne ajotielle. Olisin varmaan liukunut alas asti, mutta siinä oli yksi siunattu Punto, jonka takapuskurin alle osittain jouduin. Siinä silmälasin kulma osui jäätikköön ja joustot pelastivat ne särkymiseltä. Samassa siihen saapui nuorehko mies, joka näki tilanteeni ja häntä Jumala siunatkoon runsaasti! Hän tarkisti kysymyksellä tilanteeni: Sattuiko?

Pääsin siis pystyasentoon. Reidessä kipua, mutta kävelyä ei haittaa. Joudun hiljalleen hyväksymään sen, että vanhenen. Ehkä sitä vähän voi vielä jarruttaa, jos luut kestävät. Aloin miettiä, että siinä liukkaudessa oli muitakin liikkeellä. Hiekoitukset tehty aikanaan, mutta tallautunut lumi ja suojasää teki tilanteen lähes mahdottomaksi.Heräsi ajatus, että vastuuvakuutukset ovat olleet turvana jos normaalivarovaisuudesta huolimatta joku loukkaantuu, vai antaako se väljyyttä hommille, kun vakuutus hoitaa murtumat? Onko säästäminen jo niin pitkällä, että hiekoituksestakin säästetään.

Avuton on ihminen, kun on muutama vuosikymmen ikää, mäen rinne ja märkä jää. Olisikoha tässä jotain symboliikkaa kilvoitukseemme nähden. Eteenpäin pitäisi päästä, mutta joskus menee takaperin. Avuttomaksi tunsin itseni, kun ei tahtonut saada pitoa jalkojen alle. Lopulta suhteellisen eheänä kotona jouluun viritettynä sikäli, kun enää joulu ulkonaisesti puhuttelee. Herramme elää! Hän on syntynyt, elänyt, kuollut, noussut ylös ja kaiken Hän teki hyväksemme. Iloitaan siitä ja lasten joulusta!