Tarvitsen puhelimen. Ainakin niiden harvalukuisten lähimmäisten mielestä, jotka minulle soittavat. Joskus aiemmin minulta tilattiin hammashoitoa tai laulutunteja. Sainpa joskus kutsun taidenäyttelyjen avajaisiinkin. On nääs sen verran harvinainen nimi, että osuu, mutta ei uppoa..

Minulle tuli ajankohtaiseksi hankkia uusi matkapuhelin. Jouduin näkemään vaivaa, että löytäisin mallin, jossa taatusti ei ole kameraa, koska en halua maksaa tavoitettavuudesta ihan mitä tahansa.. Minun hintatasollani saisi sellaisen kameran, joka tallentaisi suttuisia kuvia kuin aamurähmäisin silmin katseltuna. Toiseksi, kun olen vanheneva henkilö, on tarpeen nöyrtyä hankkimaan niinsanottu mummopuhelin. Siinä on isot näppylät eikä mitään hipelöitäviä pintoja. Olen sitä ikäluokkaa, että hipaisut eivät kuulu arkitoimiin. Sitten etsintä päälle. Dorolla oli yksi malli, joka oli houkuttelevan hintainen ja tarpeisiini räätälöity. Vain sitäpä ei ollut enää valikoimissa, paitsi ihan läheisessä tavaratalossa. Pysähdyin oikein miettimään mitä varten jossain puhelimessa on kahden tai kolmen megapikselin kamera? Onko se kuin rapalan uistin hauen leuassa, jolla on tarkoitus saattaa puhelimen käyttäjä arvokkaampien laitteiden käyttäjäksi? Vai eikö heillä ole kuluttajina arvoa, jotka haluavat kunnon näppäimet.

Mitä sitten puhelinmaailmassa tapahtuu? Nykyisin on tilanne fiftisixsti,kun puhelin soi. Saanko hetkisen rupatella ystävän kanssa ja saada mahdollisesti ihan asiatietoa. Vai avautuuko nimeni lausumisella informaatiotsunami, joka tuottaa tarjouslehtiä ja kylkiäisiä, jos edes johonkin kohtaan sanoo myöntävästi kyllä. Tuntuuko järkevältä seuraava tarjous: Saat puolenvuoden lehdet vain vajaalla neljälläkympillä ja tilaajalahjaksi saat 65 euron arvoisen rannekellon? Niin sitä piti sanomani, että puhelimeni on kaksi tai kolmitaajuuspuhelin. Näissä tilaajaneuvotteluissa on kaksi tai kolme taajuutta. Myyjä puhuu yhdellä taajuudella, vastaaja kuulee toisella taajuudella. Jos alkaa peräämään asiaa, niin löytyy vielä kolmas taajuus, jota oikeasti piti ymmärtää.

Luulempa, että monella alalla on käytössä nämä kolme taajuutta. Mieleeni tulee työtoverini vuosikymmenien takaa. Eräänä aamuna hän ilmoitti saaneensa eräästä länsimaasta pastorin paperit, jotka oli asianmukaisesti tilannut ja rahalla lunastanut. Siinä oli mukana taivastakuu. Perusteena se, ettei yhtään valitusta  ole tullut. Olisiko myös niin, että on olemassa toinen toistaan varmempia seurakuntia ja oppirakennelmia, jotka antavat takuita taivasosuudesta. On kireää, vähän löysempää ja ihan hulvattoman laidatonta armontarjontaa. Onkohan kukaan havainnut, että teemme kauppaa Isännän leivisköillä ja ymmärrykseni mukaan Hän ei salli vilppiä kaupanteossa.