Paikallisissa busseissa kuljettaja istui omassa kopissaan eikä osallistunut rahastukseen lainkaan. Siellä edessä oli lippuautomaatti. Se oli laite, jossa oli läpinäkyvä kansi. Raha tipautettiin kumiselle telaketjulle niin, että neljä tai viisi seuraavaa asiakasta näki mitä sinne oli laitettu. Sitten pyöräytettiin nuppia ja lippu tuli esille.. Paikalliset asukkaat olivat omaksuneet tavan, että menivät kaikista ovista sisään ja sitten lähettivät sieltä rahan tulemaan. He koputtivat olkapäähän ja sanoivat tältä kuulostavat sanat: Piridatsa pasalusta! 

No me suomalaisina lainkuuliaisina menimme aina sinne automaatille maksamaan, ettei tule vaikeuksia. Kun siinä sitten nypläsimme automaattia, niin sieltä alkoi tulla kolikoita ja meidän piti kelata lippuja ja lähettää sinne peremmälle. Kun kourasi on täynnä kopeekoita, niin siinä liikkuvassa autossa on vaikea niitä laskea, kun jollain kädellä on pideltävä tiukasti kiinni. Me ratkaisimme asian niin, että kelasimme sellasen metrinverran sitä lippunauhaa ja sanottiion: Ottakaa siitä omanne.

Kerran sitten matkustimme sen tutun pariskunnan kanssa bussissa. Mies sattui olemaan vähän liikutetussa tilassa ja silloinhan ne parhaat ideat pulppuavat. Hän meni ja veti sitä nauhaa vähän pitemmästi. Sillä seurauksella, että kohta tuli Kontroll ja tarkasti liput. Kun miehellä oli niitä vähän liikaa, niin alkoi ankara sättiminen. Me koitimme olla peruslukemilla ja hänen vaimonsakkin oli tyyni eikä kiinnittänyt huomiota miehensä ahdinkoon. Olimme tarjonneet purkkaa hänelle, joka oli kohtalokas virhe. Nimittäin tilanne oli hänelle niin hermostuttava, että hän sotki itsensä sillä purkalla pahanlaisesti.

Tuomioksi tiuli maksu jokaisesta lipusta ja sakkoa päälle. Määrää en tiedä, mutta luulen tulleen huvi vähän kalliiksi. Järjestelmä halusi kitkeä huliganismin pois.

Yksi hauska yksityiskohta oli siinä bussihommassa. Joillakin pysäkeillä oli sellainen iso laudasta tehty levy ja siinä oli sellainen kapelikieppi. Auton seinässä oli samanlainen ja auto ajettiin tarkasti kela kelaa vasten muutaman sentin etäisyydelle ja sitten alkoi kuulua sellaista örinää. Siinä tehtiin joku tarkistus ja varmaankin joku valvoja näki, että ollaan oikealla tolpalla. Tämmöstä tällä kertaa, jatkuu seuraavassa numerossa.