Blokkausta

Tuo sana on saanut ihan uuden sisällön, tai ainakin luulen niin. Blokia kirjoittava on blokkaaja tai blokisti.  Kirjoittaminen ja sen julkaiseminen blokisivustolla blokkausta kai, vai olenko taas ajastani jäljessä? Sanat saavat uusia ulottuvuuksia jatkuvasti ja uusien sanojen käyttäjä saattaa tulla väärinymmärretyksi, jos käyttää sanaa viikon myöhässä.

Uhratkaamme joku ajatuksen häivähdys sanoille: Sika siisti. Ne tulee tietysti lausua yhteenkirjoitettuna ja määrätyllä viikolla jokainen valveutunut tietää sisällön. Jos kumminkin pysähdymme vanhanaikaisesti sikalan pääkäytävälle ja katselemme hajuhaittoja uhmaten ympäristöä ja paikan populaatiota, niin ovatko siat siistejä? Siistiä sikaa tuskin voi olla kovin avarassa karsinassa, jossa se pääsee vähänkin liikkumaan. Olisiko niin, että sanojen äärimmäiset vastakohdat ovatkin se oikea sisältö?

Blokkausta voidaan elävöittää vanhoilla tarinoilla ja kansanviisauksilla. Otetaampa heti yksi ihan lapsuudessa kuultuna. Eräälle paikkakunnalle saatiin uusi kirkkoherra. Hän päätti sen ajan tavan mukaan ottaa selvää kaikista seurakuntalaisistaan. Tutustumalla henkilökohtaisesti ja luottohenkilöitä haastatellen. Hänelle kerrottiin miehestä, joka oli elänyt niin kovan elämän, että oli jättänyt kiittämisen pois sanavarastostaan kokonaan. Pappila oli siihenaikaan myös siemenviljaa myyvä paikka, josta pientilalliset ostivat kylvösiemenen, kun oma oli tullut syödyksi. Pappi päätti, että hän murtaa tämän taian.Tämä kiittämätön mökkiläinenkin sitten ilmestyi aikanaan siemenviljaa ostamaan. Laskut oli maksettu ja renki säkittänyt mitä piti, mutta laittoi papin käskystä lisäksi puuroaineksia varten pienen jyväpussin. Pappi ilmoittaa, että siellä on sitten pussi puuroaineksille, joka on lahjaa eikä maksa mitään. Tähän mökkiläinen: Olipa helevetin hyvä, kun juuri eilen syötiin viimmeset!

Blokkausta harjoitettiin myös Lappeenrantalaisessa opinahjossa. Loma piti anoa määrätynkokoisella ruutupaperilla. Yhdeksän ruutua korkea ja kolmetoista ruutua pitkä oli se ainoa oikea lappu, johon virheettömästi tekstattiin anomus ja syy. Jos paperi oli liian pieni, blokattiin ja jos oli liian suuri, kohtalo oli sama. Ilmoitustaululla oli malli ja siinä oli syy: Puiden pilkkominen. Eräs kaveri sai kuulla käskynjaolla: Eräs oppilas kirjoitti mallin mukaan ihan syynkin ja sitten jättää pisteen pois lopusta. Näin täsmällistä oli koulutuksemme. Miten lienee nykysin, eihän ne nuoret osaa ees kaunoa kirjoittaa?

Lapsuuden blokkauksista on vielä yksi tärkeä. Meillä oli kanoja ja joskus kävi niin, että päätettiin päättää jonkin kanan räpyttely. Vanhimmalta veljeltä opin siistin tavan tuohon rauhoittamiseen. Ei tarvita kirvestä eikä pölkkyjä. Eikä toteudu enää sanat: Lentää kuin päätön kana. Siinä otettiin kana syliin ja jalat, pyrstö ja siivet vasempaan käteen. Tämä ohje on siis oikeakätisille. Pää otetaan oikeaan käteen ja pieni nykäys Sitten höyhenet ja sulat blokattiin pois tarkasti. Äiti teki sitten viimeistelyn. Hellassa oli tuli ja siitä otettiin keittolevy pois ja siinä avotulessa pyöriteltiin paljastettu kanan ruppi niin, että viimeisetkin untuvat lähtivät pois. Oli se äiti vain mainio mummo, osasi vaikka mitä. Parsia sukkiakin ja paikata housuja. Minäkin olen oppinut pari korvaamatonta taitoa. Osaan oikoa nauloja ja kaivaa ojaa lapiolla, mutta työtilaisuuksia ei sillä saralla ole juurikaan ollut, mutta varmaan vielä jonain päivänä saan osoittaa pätevyyteni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s