Murheen murtama ja melankolinen kansa, joka pohjan perillä asuu, saa nähdä vilauksen uutta.Me muistamme aiemmilta ajoilta, miten virsikirjassa oli osioita: Murhe, risti ja kiusaus, Katumus ym vastaavaa. Monet herätykset olivat tulleet ja tuoneet itkun hyrskeen syntisyyden takia.  Kyllä sitten oli myös osio kiitokselle: On syntini anteeksi… Veisuu ilman musiikkivälineitä on monien seuratupien perinnettä ja se on jäänyt faktaksi, vaikka varallisuus olisi jo riittänyt johonkin sopivaan soittimeen.Moni soitin piti hylätä sen varsinaisen käytön takia maallisena viihdyttäjänä.

Kun itse tulin kaupunkilaiseksi, niin joskus kävimme kavereiden kanssa konserttisalilla kuuntelemassa kuukauden toivottuja. Marion aloitteli silloin uraansa ja mieleeni on jäänyt Veikko Tuomi, joka keskittyi laulamiseen eikä siinä ollut turhia liikkeitä. Häiriötekijät oli minimoitu, kun hän seisoi ryhdikkäänä mikrofoonin takana ja lauloi melankolista mustaa ruusua. Olisiko sitten tuyllut joku virus tähän hommaan, kun taitoa kai alettiin korvata volyymeillä ja kaikenlaisella show-meiningillä. Saattoi jopa käydä niin, että oheistoiminta puvustuksineen sai isomman huomion.

Outo oli kokemukseni, kun osallistuin vuosia sitten Veskun joulukonserttiin.Artisti teki työnsä hyvin, mutta musiikki oli siinäkin yhteydessä muuttunut uusien sovitusten myötä. Jouduin takimmaiselle penkkiriville peräseinää vasten ja kokemus oli aivan hirveä. Se isojen kaijuttimien jytke oli kuin lekan isku rintalastaan joten melkein voin pahoin. Maailma menee tietenkin idoliensa perässä, mutta miten on hengellinen kenttä?

Raamattu puhuu Jumalan ylistämisestä paljon.Koitin katsoa mitä haklusana antaisi, mutta se käsitetään kai nykyisin musiikkia ammattitaitoisesti soitettuna ja laulettuna.Ylistyksestä voi olla moniakin käsityksiä. Yksi olisi sellainen, että uskovan koko elämä ylistää Jumalan hyvyyttä  niin, että sen kaipuu tarttuu lähimmäisiinkin. Masennuslauluista nykymenoon on suuri harppaus. Jotenkin tuntuu välillä, että ainakin minulla on sama vaikeus kuin evoluutiossa. Välimuodot puuttuvat???No onhan siinä tietysti kirkkomusiikki välissä, jossa urut ovat arvolliset osallistumaan ylistykseen. Piano ja ehkä akustinen kitara ja jossain tapauksessa viullu, ovat tietysti niitä sillanrakentajia.

Kun Kupittaalla alkoivat telttakokoukset, niin halusin avartaa näköalaa ja myös ottaa vähän siedätyshoitoa musiikin suhteen.- Jos kumminkin siellä taivaassa on meno päällä, niin vähän pitää maistella etukäteen. Julistuksestakin sain joitain helmiä ja olo alkoi tuntua kotoiselta. Kun kristikunta sisältää nykyisin niin palöjon kaikkea, niin täytyy koittaa pysyä kärryillä, mistä milloinkin tuulee. Oudoin kokemukseni liittyy ylistykseen, jonka siemen on Etelä-Amerikasta. Kun istuin tunnin penkissä kuunnellen huumaavaa musiikkia, joka koetteli korvia, mutta sitten huomasin jotain muutakin. Olen kerran kokeillut hieromatyynyä selkäni takana ja sydämeni meni outoon kuntoon, ehkä olin lähellä kuolemaa, mutta onneksi en tajunnut sitä ja raitis ilma elvytti minut. Nyt alkoi samanlainen rytke resonoimaan minun rintalastassani ja ajattelin, että tunti tai puolituntia vielä, niin minut saa viedä kumisäkissä pois. .

Minä alan olla vanha mies ja siksi joskus alavireinen virrenveisuu tuntuu hyvältä. Joku mummo saattaa aloittaa virren, vaikka nuottikaan ei tarvitse olla niin kohillaan. Lienee totta edelleen: Ihminen katsoo ulkomuotoon, mutta Jumala näkee sydämen.