Kaikki varmaan tietävät, mitä tarkoittaa iltahuuto. Vaikkakin joskus iltahuuto yllättää ihan siviilissäkinvarsinkin viikonloppuisin. Joskus isä huutaa, äiti huutaa ja lapset huutavat. Jokaisella on asiaa, joka on kaikkein tärkein ja pitää saada heti menemään läpi. On myös sellaista huutoa, jossa asia ei laita huutamaan, vaan tilanne, joka ei tunne hienosäätöä.

Iltahuuto, josta nyt on tarkoitus jotain kertoa, on veteraanin iltahuudon syvin olemus. Varusmiesaikana aina yhdeksältä illalla kaikki huudettiin kasarmilla tuvista käytävälle ja laivalla mentiin kannelle ja kaikki nimet huudettiin. Jos vastaushuutoa ei tullut, alkoi huuto eikö mies kuule vai eikö ole paikalla? Jo Hammurab aivoitteli aikoinaan, että rikkomuksia ei voida sietää ilman sanktioita. Jotain pitää tapahtua, että lihasmuisti varjelee seuraavilta pahoilta teoilta. Sanakin sanoo: Joka lihassaan kärsii, se lakkaa synnistä. Tämä kokemus ei ole enää mahdollinen, kun sivistys on tullut esille, mutta ei sen mukana parempia tapoja.

Veteraanin iltahuudoksi kutsutaan sitä, kun käskyhuuto irroittaa ruumiin ja sielun toisistaan. Taaskin on sellainen muistutus tullut ja vaikka se aina on odotettu, mutta aina se kuitenkin yllättää.  Merivartija, joka tekee käytännön työtä, näkee luonnonvoimien hyvät ja mahdottomat puolet. Mahdottomissa keleissä, kun lähimmäiset ovat alkaneet tehdä asioita, joista eivät selvinneet, niin merivartijan täytyy surkeilematta hallita tilanne. Omat pelkonsa ja myös luonnon raivon. Paavo sai vielä kunniakkaasti kantaa laivaston sinistä puhua ja valkoista koppalakkia. Hän ei ehtinyt nähdä sitä muutosta työssä ollessaan, että mertakin kynnettiin ja kynnetään vihreässä..

Meri yhdisti meitä ja osittain myös rajamme valvonta. Merivartijan tehtäviin kuuluu olla mukava virkamies saaristolaisille, joka näyttää lippua ja antaa mielikuvan: Asiamme on hyvissä käsissä. Meillä merivoimissa ei aina ollut niin auvoisaa, kun paattimme aiheuttivat lähes aina haastetta veneenpitäjälle. Peräaallot heittelivät rannalla pienempiä veneitä nurin ja laitureitten hajoamisista tuli valituksia.

Erään kerran eteni ohjuslautta hirveästi möyryten ja savuttaen kapeaa salmea. Ihmisiä oli laitureilla ja rannalla. Retkikunnan komentaja sanoo miehistölleen: Heiluttakaa takaisin, kun nuo ihmiset heiluttavat rannalta! Vastaus: Herra komentaja niillä on kaikilla käsi nyrkissä! 

Olemmepa kyntäneet maata tai merta, niin vakoja ei jälkipolvien ihailtavaksi jää.Joku tulee ja tekee samanlaista hommaa, väsyy nukkuu pois ja jäljet häviävät. Katoavaisuus on läsnä ja koskettaa silloin ja tällöin muistuttaen, olen kävijä täällä. Vain käymässä, en asumassa oikeasti, sillä iltahuuto on lähempänä päivä päivälrä. Laivaston veteraanien keskuudessa on muotoutunut mielestäni hieno sanonta, jolla veljen poismeno ilmoitetaan julki: Hän on astunut valkoiseen laivaan!