Jokainen merellä leipäänsä ansainnut tietää mitä tarkoitta koiravahti. Se on vuorokaudessa se neljän tunnin jakso, joka alkaa puoliyön aikaan ja kestää neljään aamulla. Se on raskain aika pysyä hereillä ja toimintakykyisenä. Usein se on myös pimeää ja toiminta keskittyy suunnan pitämiseen ja matkan edistymisen määrittelyyn. Tähystäjät katselevat tarkasti kiikaroiden kaikkea mitä tulee ottaa huomioon turvallisessa matkanteossa..

Itselläni on kokemusta tästä merellisestä koiravahdista, mutta myös toisenlaisesta. Cairnterrieri oli nimeltään Oskari nuorimman poikamme perheen lemmikki. Oskari oli melko pieni, kun he matkustivat lomalle ja me saimme tehtäväksi pitää huolta Oskarista. Oskari oli ihana pieni ja karvainen. Saimme hoitohjeiden lisäksi ohjeen, miten koirasta tehdään kiltti ja alamainen. Koira ryhtyy mielellään lauman johtajaksi, jos sitä ei ole opetettu oikein. Niinpä eräänä päivänä jouduimme ottelemaan hiukan. Pentu piti selättää ja pitää siinä paikoillaan niin kauan, että alistuminen tapahtuu. Se oli melko ikävää, kun poika oli selällään ja yritti rimpuilla ja silmät pyörivät päässä. Lopptulos oli, että meistä tuli hyvät kaverit eikä ongelmaa enää koskaan ollut.

Oskari vei minua monta kertaa päivässä lenkille. Ajattelin, että katson mihin me menemme. Reittejä oli kolme ja se lenkkeily sujui ongelmitta. Vain kerran metsäpolulla Oskari poikkesi pitkään heinikkoon tarpeilleen ja sieltä palattua suunta oli hävinnyt ja hetki meni ennenkuin suuntä taasen löytyi. Minulla ei ollut kokemusta koirista, joten suhtauduin pidättyvästi toisiin koiriin. Oskari oli joskus ihan hiljaa maassa ja toisinaan taasen halusi tutustua vastaantuleviin lajitovereihin. Erään kerran tuli vastaan paljon isompi vanharouva. Oskari halusi mennä tutustumaan. Minä koitin estellä, mutta koiran isäntä sanoi, että anna vain tutstua, kyllä vanharouva laittaa pojan järjestykseen, jos vallattomuutta tulee ilmi. Kyllä siinä taluttimet meni melkolailla sotkuun, kun he siinä leikkivät.

Poikani oli siihen aikaan Littoisten jäven rannalla Rauhaniemen vahtimestarina, joten siinä oli pihaa isosti. Minä keksin hyvän idean. Viritin nailonköyden talon ja läheisen puun välille. Laitoin siihen sellaisen juoksupyörän ja Oskarin taluttimen kiinni siihen juoksupyörään. Siinä oliosi ollut pihalla liikkumavaraa melkoisesti. Hetken se toimikin ihan hyvin kunnes tuli ilta ja piti hakea poika sisälle. Talutin oli tyhjä ja nahkainen panta oli purtu poikki. Hätä oli meko suuri, kun kerkesin miettiä selityksiä mitä sitten sanon, kun Oskaria ei olekkaan. Hyvät pennut eivät ole ilmaisia ja raha ei korvaa lemmikkiin kiintymistä. Airi ymmärsi huutaa Oskaria nimeltä ja helpotukseksemme eräästä puskasta tulivat näkyviin ensin korvat ja sitten koko poika. Oskari oli halunnut vapauttaa itsensä, mutta ei lähtenyt tontilta mihinkään. Oskari sai kyllä melko hyvää kohtelua sinä iltana, kun pääsimme hiipivästä syyllisyydestämme.

Kun olimme siellä koko viikon ja paikka oli vieras minulle, joten nukuin melko huonosti. Aina, kun havahduin, kuulin Oskarin kynsien rapseen korkkimatolla. Ikävä oli Oskarilla varmaan kova. Olihan perheessä ehtinyt syntyä syvä yhteenkuuluvuus. Siis lemmikkieläin opettaa meille sitoutumista ja uskollisuutta ehdottomuuteen asti. Luonnonlait määräävät, että koirat vanhenevat omassa tahdissaan ja sairastavat ihmisten tavoin, niinpä Oskarikin sairastui, suoritettiin pienehkö leikkaus, josta toipui ihan hyvin. Kuitenkin ikä alkoi painaa ja meillä vieraillessakin touhukkuus väheni ja muuttui levoksi kyljellään olohuoneessamme. Viimein iski parantumaton sairaus, jota ei voinut hoitaa ja niin Oskari nukkui uneen, josta ei herätä. Lemmikkieläimenkin elämä ja kuolema puhuu elämän katoavaisuudesta. Vireinkin elämä sammuu aikanaan se on kaiken elävän tie.