Vankilavierailu

Kun  satun olemaan vankilalähetti, niin muutamassa vankilassa on vierailtu. Monenlaisia tapahtumia on ollut. Aluksi myös jännitti ne kaikki muodollisuudet. Ensiksi esität henkilöllisyytesi. Tutkitaan paperia onko sinusta etukäteen ilmoitettu. Sitten tarkastetaan mukanaoleva raamattu ja viimein metallinpaljasimesta läpi. Siitä on päästävä piippaamatta. Vyöt ja henkselit pois ja sitten housuja kannatellen kengät kädessä odotushuoneeseen, josta vartija aikanaan hakee ja viimein päästään asiaan kappelissa.

Vanhana sotilaana ymmärrän, että joskus virkamies leipääntyy ja paras päivä ei ole aina. Joustovara pitää useimmiten olla vierailijalla. Joskus tunnen niinkuin olisin menossa tekemään jotain laitonta ja toisinaan on ystävällisyys käsin kosketeltavaa.

Vain yhden kerran olen päässyt ulkomailla käymään vankilassa. En voi siis laajoin kaarin piirtää kuvaa minkälaista on julistaa Jeesusta maan äärissä. Menimme etukäteen sovittuna aikana erääseen synkän näköiseen vankilaan.. Lukittuja ovia ja portteja. Taskujen tyhjennystä lokerikkoon. Henkilöllisyyden tarkastusta. Tapaamme viimein jossain siellä sisimmässä osastossa vankilan pastorin. Diakoni oli meillä tulkkina. 

Ennen tilaisuutta meille haluttiin näyttää yksi monista selliosastoista. Ne osastot olivat kuutionmallisia kolmikerroksisia kivitaloja, jotka olivat ympäröidyt rautaisella aidalla ja piikkilankasomistein. Menimme papin johdolla erääseen sisälle ja näimme siellä miesporukan joka oli siellä käytävällä. Siinä oli yhdessä kerroksessa neljä huonetta ja siinä keskellä oli yhteiset saniteettitilat. Jokainen huone oli sellainen, että siellä olivat armeijasta tutut kerrossängyt ja keskellä huonetta oli pöytä. Siinä yhdessä huoneessa oli majoitettu yhdeksän henkilöä. Miljöö ja tunnelma sai aikaan sen, että halusin mahdollisimman nopeasti ulos.

Hengelliseen tilaisuuteen tuli joukko miehiä ja heillä kaikilla oli jonkinlainen tunniste kaulallaan. Niissä oli eri värejä, ehkä rikoksen laatu ja tuomion pituus siitä oli luettavissa. En tarkkaan tiedä tai sitten majoitusrakennuksen tunnisteet. Tilaisuus oli kansanivälinen. Tulkkausta tapahtui kahteen kertaan ja se asetti haasteen, että ajatukset pysyivät kurissa. Olihan se kokemus sekin ensimmäistä kertaa. Tilaisuuden päätteeksi kaikki tulivat kiittämään kädestä. En tarkkaan tiedä mistä he kiittivät. Ehkä osa kiitti siitä, että pääsi hetkeksi avarampiin tiloihin, jossa on helpompi hengittää. Itse en ainakaan tuntenut ansainneeni jotain kiittelyä. Päällimmäinen tunne oli sääli välittämättä mitään heidän teoistaan. Mieleen tuli, että Herra armahda jokaista ja osoita heille tie, jota kannattaisi käydä.Ehkä ennakkovalmistelu rukoillen oli tullut tehtyä huonosti, kun Suomessa sellaista tunnetta ei ole tullut kertaakaan. 

Joskus saamme niittää ja nähdä, miten syntiään katuva syntinen pääsee kuormastaan. Joskus me kilpailemme huomiosta formuloiden kanssa ja häviämme. Olisiko niin, että ihmisluonnossa on tällainen ominaisuus. Me luulemme tietävämme, että Jumala odottaa ja annamme Hänen  odottaa, kun on niin paljon tärkeää ensin tehtävä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s