Silmäilin hetken nojatuolikirkkoa. Ehkä on noloa tunnustaa, että ei oikein sytyttänyt. Mikä lie syynä? Miksi sellainen helatorstai on olemassa? Helapään me pohjalaiset tunnemme. Kunnon helapää on vielä kaksneuvoonen. Siinä on pieni pieniin hommiin ja isompi isompiin. Näillä ei kuitenkaan ole mitään yhteistä. Missä helapäät ovat puhuneet, on ollut ylimääräistä surua. Junkkariajalta lienee sanonta: Tulee tupenrapinat. Ehkä emme aina ymmärrä mitä puhumme tai tarkoitamme..  Mutta mikä on sitten helatorstai, joka oli välillä lauantaina ja taasen tuotiin takaisin torstaihin. Se on vapaapäivä ja työssäolevat saavat parempaa korvausta. Täytyyhän olla pyhäpäiviäkin, kun on arkipäiviä eihän muuten voisi olla toista ilman toista.

Mitä sitten on sellainen ”pyhä”, jota näin muistetaan? Miten on mhdollista, että vietetään tällaisia pyhäpäiviä maassa, jossa suvivirsi tuottaa nikotusta. Miksi helatorstaita ei protestoida, missä luuraa apulaisoikeusasiamies nyt? Miksi jouluna täytyy maksaa korotettua palkkaa, jos oikeastaan joulua ei ole? Johdonmukaisuutta vapaa-ajattelijat! Kirkolliset pyhät arkipäiviksi ja tavallisen palkanmaksun piiriin. Eikö se ole todellista vapautta? Kauppaan pääsisi joka päivä eikä mikään pyhä rajoittaisi sitä. Onhan se rasittavaa, kun joutuu vastoin vakaumustaan viettämään vapaapäiviä?

Mieleeni tulee kevät 1974 Riikan esikaupungissa. Vapun aikaan oli viitisen päivää juhlapäiviä, mutta me kökötimme siellä, kun ei ollut viisumin puolesta mahdollista kävästä kotona perhettä moikkaamassa. Siinä me kunnioitimme juhlaa, jota juhlittiin useampia päiviä. Siellä paikalliset sanoivat, että toukokuun alkupuolisko on yhtä juhlaa, kun yhdeksäntenä taasen juhlittiin Suuren isänmaallisen sodan voittoa. Juhla on juhlimisen arvoinen, jos aihe on itselle sopiva.  Helatorstain juuret ovat raamatussa ja siksi se on hengellinen juhla, jos joku vielä muistaa aiheen. Jeesus Vapahtajamme jätti silloin omansa ja lähti omaan oikeaan kotiinsa. Hän kyllä lupasi tulla uudellen.

Helatorstaina Jeesus oli näkyvässä muodossa opetuslastensa kanssa ja viimeisenä toimenpiteenä siunasi heitä. Siinä siunauksen kestäessä Hän nousi pilven kantamana taivaaseen. Opetuslapsille kerrottiin, että Hän tulee samalla tavalla takaisin. Olen miettinyt paljon mitä se palaaminen oikeasti tarkoittaa? Toisesta tulemisesta on myös toisenlaista informaatiota. Se tuleminen, joka käärii kokoon tämän olevaisen, se ei ole pilvellä leijailua, vaan siinä tapahtuu paljon muuta, josta minulla ei ole sanomaa.

Eräänä helatorstaina olin saanut kutsun puhumaan johonkin seurakuntataloon. Aiheena oli tämä päivän teema. Tuskailin kovasti, että mitä ihmettä sellaisesta tekstistä voi sanoa jotain ymmärrettävää? Parisen päivää aiemmin heräsin yöllä ja sain puolentoista tunnin opetuksen asiasta. En tietenkään pystynyt välittämään sitä sanomaa sellaisenaan, mutta pääasia oli selvillä. Pyhä Henki tulee vasta sitten, kun lihaa ja verta olevat messiaat ovat hiipuneet pois ja ihminen on valmistettu kuin linnunpoika suu auki odottamaan, että ruokitaan sanalla ja hengellä.

Jotenkin tuntuu siltä, että maallinen ja hengellinen on sotkeutunut niin, ettei ole enää paljonkaan ymmärrystä kummastakaan. Kuvaavaa on se, että virtuaalipelejä tuottavat firmat ovat kovassa nousussa. Ei osata enää käsittää, että työn pitäisi tuottaa jotain hyödyllistä, että se olisi arvokasta. Ensin pitäisi olla kaikilla ihmisillä pelkästään ihmisyyteen vedoten, jotakin laittaa hamapidensa väliin päivittäin. Pitäisi olla vaatteita tarpeellinen määrä. Pitäisi olla asumiskelpoinen asunto ja puhtaus. Nämä kaikki toimet ovat hyödyllisiä. Nälkäänkuolevaa poikaa tai tyttöä ei auttaisi vaikka saisi älyvempeleen ja siihen tuhat ilmaispeliä. Ilonpilaajan tehtävä on helppo, mutta raskas, jos ajattelee kaukoidän lasten kohtaloa hyväksikäyttäjien käsissä. Herrani, miten kauan kärsivällisyytesi riittää? Armahda meitä!