Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä. Vanhaa kansanviisautta.Olisiko siinä sellainen viisaus, että saamattomuus on silmiinpistävää, jos ei helluntaihin mennessä oltu onnistuttu saamaan suloisuutta valkeita kesäiltoja varten. Minä olen oikein tosissani havukkaisen hartaudella ryhtynyt miettimään sitä, miksi on helluntai ja muita kirkollisia pyhiä. Tästä taisin marmattaa jo helatorstaina. Joten ikä alkaa näkyä toistojen määrässä. Punttisalilla toistot ovat kunnioitettuja, mutta puheissa ja kirjoituksissa ei. Ainoa kunnioitettava asia toistossa on se, että se pysyisi samanlaisena eikä viksaantuisi ajan myötä. 

Kerronpa eiliseltä kauppareissulta pienen jutun. Istuskelin autossa sellaisen senän vierustalla, kun odotin vaimoani ja tytärtäni tulevaksi. En ollut siis ruudussa vaan siinä ajoradan reunassa. Siitä ruudusta lähti peruuttamaan pubnainen  hieno auto. Katselin halvaantuneena, että kohta kolahtaa, jos hän ei lopeta peruutusta ja niin tapahtui. Auto huojahti, mutta käsitin, ettei mies edes katsonut taakseen. Hän lähti tyylikkäästi menemään siitä. En edes yrittänyt katsoa rekisterinumeroa jostain syystä. Sen ehdin huomata, että hänen autonsa puskurissa oli kämmenen kokoinen  maaliton läiskä. No, minä nousin autosta katsomaan, mitä saimme aikaseksi. Oikeassa takalokasuojassa on pieni painuma, joka ei varmaankaan alenna 10 vuotiaan ajokkini käyttöarvoa. Liekkö hidasta aivotoimintaa vai hengenhedelmää. En todellakaan tiedä? No siitä oli hyvä jatkaa eteenpäin ja viimein siirtyä helluntain viettoon.

Aikaisempi elämäni on ollut niin suojattua, ettei helluntain yhteydessä ole juurikaan puhuttu Henegn vuodatuksesta. Se on ollut viisikymppiseksi asti mysteeeri, jonka olemassaolosta ei ole ollut juurikaan aavistusta. Sääli, ettei kaikki uskovat saa kuulla tervettä opetusta asiasta. Sitten toinen laita on sellainen, että jokaisen pitää puhua kielillä, muuten on jotain vikaa. Paavali kyllä sanoo: Eivät kaikki puhu kielillä. juuri havaitsin, etten tiedä oikeasti kenestä hän silloin puhuu.

Yksi helluntai on jäänyt mieleen, kun Turusta matkustimme Kirunan seuroihin. Bussilasti porukkaa saatiin liikkeelle. Perillä meidät kuskasi kortteeriin henkilö, jonka olen tunnistanut myöhemmin yhdeksi wanhimmaksi. Kortteeri oli sellainen peppipitkätossun talo  osoitteessa Föreningsgatan 18. Todella mukava kortteeri ja kävelymatkan päässä tapahtumapaikoista. Luulimme jo kesän koittaneen , kun sinne kesävaatteissa lähdimme. Kuitenkin eräänä päivänä satoi lunta ja räntää ja kadut olivat sohjon vallassa. Kun siinä koikkelehdimme jalkojamme varjellen, niin ohitsemme pyölräili mies, joka sanoi: Ei teillä taida ollakkaan niin hyvät suhteet tuonne ylös kuinka luulette, kun tämmönen keli tuli. Hän siis puhui selkeää suomea.

Minulle helluntai on vielä täyttymätön toive. Odotan Joelin profetian täyttymistä ainakin kertaalleen vielä. Ristinuhri ei ole vielä siinä kunniassa, jossa sen pitäisi olla uskovien keskuudessa. Vaikka olen saanut kokea jotakin Pyhästä Hengestä, silti janoan vielä lisää.Janoan Hengen hedelmää. Rakkautta iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä niin, että se olisi arkipäivän todellisuutta eikä vain puheissa. Puheissa, joilla ei välttämättä tarkoiteta ihan sitä mitä sanotaan.Herramme edessä me olemme julkiset ja avoimet. Toisillemme voimme näytellä jotakin, mutta emme Hänelle. Kiitos Jumalalle, että näin on. Monta helluntaita on vietetty ensimmäisestä lähtien, mutta en ole kuullut, että vielä olisi tapahtunut toisintoa suuremmassa mittakaavassa. Sitä odotan!