Lyhyellä kypsyttelyllä päädyin siihen, että perustan omakustanneyhtiön ja eilen se tapahtui. Toiminta on toki pienimuotoista, koska olen vasta yhden päivän sovitellut itseäni johtajan, painajan ja sitojan hommiin. Näyttää siltä, että laitossiivoojan työkin on vaikea ulkoistaa, joten kilpailutusmahdollisuuttakaan ei taida olla. Ajattelin, että näiden kuolemattomien ajatusten ellinikää pidentäisi, jos laitan ne paperille. Näin olen myös jo tehnytkin, mutta ne puitteet , jossa sanat elävät pisimpään on tietenkin nahkaselkäinen kirja kullanvärisin tekstein.

Minä kuitenkin päädyin vaatimattomampaan versioon. Tilasin kampasidontalaitteen tarvikkeineen. Eilen noudin sen postista ja heti alkoi koekäyttö. Doro-puhelimen kuuskytsivuinen käyttöohje oli se, jolla koneet sisäänajettiin. Ankaran kamppailun jälkeen oli viimeinenkin paperi lävistetty ja sihdattu niihin kammanpiikkeihin. Olin melko tyytyväinen siihen asti, kun huomasin sen tullut sidotuksi väärästä reunasta. Sitä on siis luyettava hebrealaisittain siten, että luettu sivu käännetään oikealle. Tähän sain kyllä vielä lohdutuksen sanoja, mutta riemu ratkesi ylimmilleen vasta, kun joitakin sivuja oli kääntynyt myös ylösalaisin.Tekniikka toimii, mutta taktiikassa on vielä hiomista. Onhan se selvää. Eihän Urho Kekkonenkaan tiennyt tai ainakaan kuvien mukaan hallinnut floppausta ja silti voitti kisoja.

Ennen kustantamon perustamista tietysti tehdään markkinatutkimusta. Tässäkin tapauksessa  sitä voi tehdä, mutta sillä ei ole mitään käyttöä. Minä saan ruudulleni joka päivä kävijämääräy ja klikkaukset. Eri aiheet antavat ihan erilaisia tuloksia. On pitempiä pylväitä ja lyhempiä. Niistä pylväistä voisi tehdä johtopäätöksiä mistä kannattaisi skrivata. Kuitenkin niiden katsominen järkyttäisi koko idean perustuksiltaan. Minähän vain tutkailen oman muistini sedimenttikerroksia enkä voi ottaa vastaan ärsykkeitä siihen suuntaan, että sen ihmisen ja apinan välimuodon alaleuka pitäisi löytyä. Kyllä tietysti on myönnettävä että pitkä ja sisältörikas elämäni on sisältänyt muuntautumisen lähes apinasta lähes ihmiseksi. Tästä voidaan tehdä teologiaakin ja kutsua se hengelliseksi kasvuksi.

Kun tämä on bloki numero 81, niin olen tietenkin vilkuillut tilastoja useastikin. Yksi suuntaus on mielenkiintoinen vai onko sittenkään? Kun aloin tähän luovaan työhön, lähdin ihan arkiselta pohjalta liikkeelle. Paras kävijämäärä oli yli kahdeksankymmenen, joku päivä saattaisi olla tyhjä. Katsojaluvut alkoivat aleta, kun siirryin laittamaan hengellisiä ajatuksia ensin vain joukkoon, mutta sitten ihan lähes kokonaan. Mielikuvitukseni lähti juuri laukalle ja siellä syvällä syntyi ajatus, jota saa vapaasti hyödyntää.  Kun kesä on hengellisten juhlien luvattua aikaa, niin annan hyödyllisen vinkin. Jonkin viisaan pitäisi alkaa valmistaa äänestyskoneita tilaisuuksiin. Siinä pitäisi olla näyttö mielellään hyvin iso ja jokaiselle kuulijalle äänestyskaukosäädin.Kun saarna on pidetty, niin kokousta johtava veli tai sisar ilmoittaa, että tuolinne alla on äänestyslaite. Jos saarna oli hyvä paina yksi. Jos siinä oli jotain myönteistä paina kaksi. Jos se oli tavanomainen paina kolme. Jos siinä oli ärsyttäviä tai huonoja kohtia paina neljä. Jos se oli kokonaan kelvoton, paina viisi. Näin voisi tehdä luettelon seuraavaa vuotta varten ketä kannattaa kutsua julistamaan.

Heti huomasin suunnitelman heikkouden. Tässä on sama ongelma kuin minun blokkauksessani. Eihän kukaan tule saarnallaan miellyttämään ihmisiä. Tämä systeemi johtaisi siihen, ettei synnistä enää sanottaisi sanaakaan ja sehän olisi Herran edessä kauhistus. Julistaja ei ole ihmisten miellyttäjä vaan Herramme äänitorvi, vai olenko satavuotta ajastani jäljessä. Eksyin sedimentissäni muistelemaan, että olen kuullut puhuttavan herätyksestä. Kovin erilaiset aaningit ovat siitä miten se saadaan. Olisiko kumminkinj niin, että herätys on siinä, kun joku saa kuin halolla päähän: Tämä elämä taitaa kumminkin päättyä huonosti, jos Herramme ei armahda. Armon etsimisessä on herätys. Uskon, että kaksi asiaa tulee tapahtumaan. Tulee herätys ja minä opin sitomaan kampasidoskirjoja.