Minun nuoruudessani aikuiset ihmiset puhuivat silmien pasusta, kun nykysuomeksi tarkoitetaan aamupesua eli aamutoimia. Minä olen ollut havaitsevinani, että peili kertoo ikävää kieltä aamuisin, kun herään. Luomet ovat turvoksissa ja luomet rähmäiset. Lisäksi myös kuivuus vaivaa. Mielellään heittää lämmintä vettä naamalleen ja varsinkin silmäluomiin, jotka alkavat heti toimia paremmin. Vesi siis vanhin voitehista on totta!

Tästä johtui mieleen veden käyttö yleensä. Taannoin vietimme lomia vanhalla kotimökillä. Kun saimme sinne hankituksi pienen saunan maahan kukistuneen tilalle, niin sitä saunaa sitten lämmitettiin ahkerasti. Setä vaimoineen kävi joskus saunomassa siinä meidän pikkuruisessa saunassa. Sinne oli juokseva vesi niinkuin vanhaan hyvään aikaan siis vesi juoksi piian tai rengin jaloilla sisään ja ulos. Kun he olivat saunoneet, niin vedenkulutus oli niin minimaalinen, että ihmetytti. He olivat sen ajan lapsia, jolloin vettä piti avannosta hakea vesikelkalla. Silloin ei tuhlattu vettä, koska se vaikutti omiin akillesjänteisiin ja olkapäihin, jos käytti vettä holtittomasti.

Silmien pesusta tulee muutakin mieleen. Nykyisin sillä on toinenkin nimitys: Kasvojen kohotus! Siihen on sitten kovia ja pehmeitä menetelmiä. Yhden tarinan olen kuullut jostain 60-luvun alun paikkeilta. Työtovereita oli määrätyssä sotilaskoulutuksessa eräässä Neuvostoliiton kaupungissa. He olivat myös vapun aikoihin, jolloin oli suuri paraati pääkadulla. Tietenkin piti kadunvarren talot ehostaa. Menetelmä oli kertomuksen mukaan mielenkiintoinen.Ruiskuauto täytettiin punaisella maalilla ja maali ruiskutettiin julkisivuihin pitkin kadun molempia puolia. Kun maali oli kuivanut, tulivat lasimiehet, jotka koputtelivat ruudut rikki ja sitten laitettiin läpinäkyvät tilalle.

Vastaava ehostus tapahtui joulun alla 1974 Tallinnan satamassa, kun ensimmäiset ohjusveneet otettiin vastaan. Kun siinä oli harjoiteltu, niin vasen parras oli hiukan kulunut ja se piti maalata. Meripoika tuli maalipurkin ja pensselin kanssa ja suoritti homman. Kun maali ei kulunut kaikki siinä, niin hän kippasi sen purkinlopun siihen laivan viereen hankeen. Olimme siinä lähdossä syömään ja laivan ykkösupseeri päätti oikaista kaiteen yli ja hyppäsi siihen hankeen, johon oli ainakin litra maalia kaadettu. Toinen kenkä ja vormun housunpuntti maalautui lähes polveen asti. Hänet kyllä sitten vietiin jonnekkin, josta hän palasi aikanaan täysin puhdistetussa vaatetuksessa.
Tällaisia aarteita minun päässäni on talletettuna, joten ei mitään hääviä aineistoa.