Kompromissin henki

Minulla on joitakin piintyneitä tapoja. Yksi niistä on saunominen. Minulla on ylimuistoinen nautintaoikeus saunoa asuntomme yhteydessä olevassa saunassa kahdesti viikossa. Sitä ei järkytä vilu eikä helle. Meillä on saunallinen asunto rukousvastauksena. Jossain vaiheessa me kumpikin tulimme niin lapsellisiksi, että aloimme uskoa mahdolliseksi keskustelun Jumalan kanssa. Se oli viime vuosituhannen viimeiset vuosikymmenet menossa, kun olimme jääneet kotiimme kahden ja jotain uutta oli koitettava järjestää asumisen suhteen. Vaimoni oli siinä kesän lopulla ollut rukouksessa ja saanut lupauksen: Jouluna teillä on oma sauna. Siis omahan siitä ei faktisesti tullut, mutta oma nimi ovessa. Tästä syystä olen myös kaikkina kertoina kiittänyt Isää, kun olen alkanut löylyvettä heittää. Hän on hyvä. Siinä kiitoksen lomassa voi sitten puhua muutakin.

Joskus olen saanut vähän pään silitystäkin. Isä on ystävällisesti avannut asioita ja ikäänkuin antanut instrumentteja kuin isä, joka vuolee pojalleen pajupillin. Eilen oli tällainen rituaalipäivä. Siinä oli ensin mieluisa perhetilanne, kun sain sanoa tulevalle lapsenalapsellemme, että pappakin odottaa häntä ja haluaa helliä häntä. Lupasin myös, että Zoolandiaan menemme, jos se silloin on vielä sellainen, kun hän alkaa niistä kiinnostua. Vasta nyt me tiedämme, että potkivalle vauvalle kannattaa puhua, että häntä jo odotetaan ja rakastetaan, vaikka emme ole vielä kasvoista kasvoihin kohdanneet.

Sitten tuli tämä saunarituaalin aika. Istuin lauteille ja tapani mukaan nostin käteni ja sanoin : Kiitos Isä, kiitos Jeesus ja kiitos Pyhä Henki! Näin voi jonkinasteinen luterilainen mieskin tehdä, kun ei kukaan ihminen näe. Minulla on sellainen tunne, että akanvirta on pyörittänyt pään pyörälle eivätä maisemat ole vaihtuneet pitkään aikaan. Minulle pitkä aika voi olla vaikka kaksi viikkoa. Nyt on taasen kohta heinäkuu mennyt eikä herätystä ole tullut vieläkään. Kysyin siinä sitten Isältä, että mitäs nyt: Hän alkoi puhua ja se oli nuhdetta. Lempeää tosin, mutta sain käsityksen, että en ole noudattanut ohjeita riittävän tarkasti. Sain toimeksiantoja joita on tehtävä, että portti akanvirrasta avautuu.

Oikeastaan tämä on jatkoajattelua sitten sille Suden luonnon tutkimiselle. Susi käyttää väkivaltaa, kun kuono on paljastunut. Kompromissin henki on osa Iisebelin henkeä, joka saa profeetankin epäröimään. Kompromissin henki tuo niin hyviä vaihtoehtoja ja sivuleuseita, että tuntuisi mielettömyydeltä kieltäytyä niin hienoista vaihtoehdoista. Jumalan antamat ohjeet ovat yksinkertaisia: Tässä on tie, sitä käykää. Hän pyytää seuraamaan silloinkin, kun seuraaminen vie hämärään. Ehkä unohduksiin. Ei noteerata juuri minkään arvoiseksi. Silloin, kun Jumalan asioita toimitetaan, niin helposti alkaa tulla erilaisia neuvoja tässä olisi tätä ja tuossa tuota ja ne sopisivat niin hyvin nyt juuri tähän. Asiat lähtisivät luistamaan ja se tapahtuu juuri silloin, kun tehtävänanto edellyttäisi odottamista. Kun kompromissihetkellä omatunto tahtoo kuiskata: Näin sanoi Herra! Sitä koittaa kuiskata takaisin, mutta tämä tuntuu niin hyvältä eikö sopisi nyt näin.
Jumala sallii, jos kinuamme ja joudumme sakkokierrokselle. Me suostumme helposti pieneen muutokseen, kun kerran raamatussakin sanotaan: Jos se teistä riippuu, niin noudattakaa rauhaa kaikkien kanssa! Rauha suorastaan huutaa, että kompromissi on paras vaihtoehto. Kunnes huomaamme, että olemme kuin hämähäkin verkossa ja vain armonisku puuttuu. Isku, joka imee meistä elämän voiman.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s