Aamulla heräsin normiaikaan ja keittelin kahvit. Nautiskelin oikein kampaviinerin kera. Siinä kumminkin jotenkin tuli semmonen päiväunen tarve vaikka oltiin vielä aamupäivän puolella. Noudatin siis vanhanaatamin kutsua ja menin vuoteelleni. Olin siinä varmaan hapettanut itseäni suu levällään, kun suu tuntui saharan hiekkaluolalta. Joskus oikein yöllä kokeilin sormenpäällä, onko se kieli niin kuiva ja karhea miltä se tuntuu ja kyllä se on. No, onneksi nesteytys auttaa siihenkin.

Sitten aloin muistaa äitiäni ja niitä kesälomia, joita vietimme kotimökillä lasten lapsuudessa. Venhemmat pojat olivat semmosia metri plus miinus. Vaaleat hiukset hulmusivat, kun en ollut vielä sabotoinut heidän kutrejaan siilimallisiksi. Mökki on lähellä semmosta puroa ja siinä on silta. Koitimme seurata tuvan ikkunasta, ettei pojat menisi sinne sillalle ja tulisi vahinkoa. Äitini rakasti lapsenlapsiaan, mutta hän oli vanhan kansan ihminen, joka sääteliäästi käyttää hellyyttään. Hän kuitenkin ohjeisti meitä, ettei poikia saa komennella loman aikana. Eräänä päivänä kävi sitten niin, että hänen kalliit tukipohjallisensa olivat hävinneet kengistä ja niitä etsittiin vimmatusti.
Sillan lankkujen väli oli juuri sopiva, josta pojat ne olivat tiputtaneet. Ne löytyivät sieltä, kun vesi oli vähissä. Tässä vaiheessa kyllä tapahtui äiti-muorilla asenteen viksaus. Sitten oli ihan tarpeellistakin hiukan ohjeistaa.

Joissakin ammateissa ikäänkuin tarvitaan kuiva suu. Kuivasta suusta tulevat sanat ovat kuivia ja usein myös kovia. Olin jo varusmiesaikana pienissä esimiestehtävissä ja pidin joskus kuivia saarnoja miehistömesin puolella. Kun siitä tuli myös ammattini, niin kuivasuinen toiminta jatkui. Joskus hairahdumme ajattelemaan, että esimiehen tulee olla niissä kuvioissa kuivasuinen, mutta se on väärä käsitys, jos se jää päälle. Nyt vuosikymmenien jälkeen olen harmitellut moniakin asioita ja jos joku tätä lukee, joka on joutunut kuivien sanojeni kohteeksi, sanon: Emmä tarkoottanu nuan pahaa!
Maallisen ja ajallisen kielenkäytön voi omaksua kukin tavallaan ja sitä voi ihan järjellä käsitellä.

Sitten on ihan oma lajinsa hengellinen työ ja sanankäyttö siinä. Raamattu antaa hyvin monipuolisen esimerkin miten Jumalan pyhät ovat sanaa käyttäneet. Saarnatakkin voi kuivin suin vaikka silmistä vuotaisi kyyneleet koko ajan. Ihmisen luontainen taipumus on käyttää lihallista aukttoriteettia silloin, kun näyttäisi siltä, että sana ei tartu. Silloin huudetaan ja käydään iholle. Aikanaan profeetat ovat puhuneet selkokieltä ja näyttää siltä, että Jumala on käskenyt joskus huutaa suoraan Hänen kansansa synnit julki. On ollut tilanne, jossa toiselta vuorelta huudettiin siunaukset ja toiselta kiroukset. Jumalan sana on hyvin käytännöllistä. Sana ilmaisee, että pitkässä juoksussa ihmiselle on parasta seurata sanaa. Vaikka sanasta poikkeaminen antaisikin pikavoittoja jossain asiassa.

Vanhanajan maanviljelys on Herran työn hyvä esimerkki. Viljan viljelyssä me näemme, että maa ensin muokataan ja sitten vasta kylvetään. Emme itse pysty valmistamaan siementä. Emme pysty antamaan siemeneen uuden elämän synnyttävää voimaa. Me vain kylvämme siementä, jonka saamme Siementen Herralta. Hän vastaa itämisestä ja kasvusta, jos pysymme nöyryydessä ja rakkaudessa. Ainakin minulla on kärsimätön luonne. Pitäisi tulla kasvua nopeasti ja leikattavaa. Jos ei tule, tekisi mieli kääntää koko maa uudestaan ympäri ja kylvää rankemmin. Pelto ei kasva yhtään paremmin, vaikka sille kuinka huutaisi. Siemeneen on laitettu määrätty ohjelma, jonka mukaan toiminta tapahtuu. Ja kaikki tapahtuu juuri ajallaan ja Hänen tavallaan. Kiitos siitä Herralle!