Urheilua

Taitaa olla menossa jotkin kisat? Minäkin istuin katsomaan jotakin, kun siellä on kai suomalaisiakin mukana. Onhan meillä veronmaksajilla oikeus tietää mitä meidän rahoillamme saadaan aikaan. Katetta, katetta tai tulee yt. Ei taida olla urheilussa tapana. Siinä sitten juoksi salskea mies ja silpaisi paidan pois, taisi tulla hiki. Normaalioloissa se olisi käynyt, mutta kesken kisan ei sovi tehdä muuta kuin omaa suoritusta. Sitähän meidän poikamme ja tyttäremme menevät tekemään, eivät sano menevänsä voittamaan. Paitsi ennen kisoja me hehkutamme mediassa. Kun asiaa on juhlittu jo etukäteen, miten voisi olla asiat, niin varsinaisella suorituksella ei taida niin suurta väliä ollakkaan?

Selitykset ihmetyttävät, ei sillä, että syyttäisin jostakin. Kun rajoja koitetaan, niin silloin kehutaan, että nyt on asiat kunnossa, kun vain päästään isoihin kisoihin näyttämään. Kun sitten sitä Suomenennätystä ei tulekkaan, niin saamme kuulla, että harjoitusjakso on ollut hajanainen ja kremppaa sillä ja täällä. Olemme siis lähettäneet toipilaan mainetta niittämään. Ehkä tässä ei ole mitään väärää, koska ihmiset alisuorittavat monessakin ammatissa ja silti saavat palkkansa, vai olenko jotenkin hakoteillä?

Maallisissa asioissa kilpailemme toisiamme vastaan. Joku menestyy ja joku ei niin hyvin. Uskonelämässä pitäisi olla niin, että jokainen tekee omaa suoritustaan päämäärätietoisesti. Jokainen maaliin asti kilvoitellut saa voitonseppeleen. Olisiko kumminkin niin, että tuo vertailu on tarttunut myös hengellisyyteen. Me voimme tehdä halveksivia katseita ja sanoja ja eleitä kanssakilpailijoillemme. Voimme syyttää, että joku kilpailee epärehellisesti, jopa oikaisee, kun pitäisi tunnollisesti mennä jokaisen rastin kautta. Joku on sarjaansa liian kevyt tai joku on liian raskas. Kaikenlaista arvostelun mahdollisuutta on. Mistäköhän se johtuu? Minulla on puhdas motiivi sanoilleni, mutta kaveria epäilen. Hän toimii kateudesta, ylpeydestä tai jostain muusta vaikkapa kunnianhimosta. Esiintymishalu on yksi vaikutin ja kuuluisuuteen on hinkua. Olen näitä havainnut itsessäni ja joudun jatkuvasti kamppailemaan ja kuolettamaan moniakin alhaisia intohimoja, jotka kulkevat valkeudenenkelin kaavussa. Kuitenkin uskon, että maaliviivlle kaatuneena ja täysin voimani menettäneenä saan ottaa vastaan Vapahtajaltani voiton seppeleen armosta Hänen tähtensä, joka on minua rakastanut. Hän nostaa ylös ja esittelee Isälle, taas tuli yksi maaliin! Mieleeni nousee Kalevi Lehtisen joku saarna, kun hän kertoi: Kun lunastus oli valmistettu, niin Poika esitteli Isälle ryövärin ja sanoi: Tällaisia poikia ja tyttöjä alkaa nyt tulla sieltä maailmasta! Vapaasti muistellen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s