Jos ihminen eläisi pyöreät satavuotta, olisin kohta kolmannen neljännekesen tulosjulkistuksen kohdalla. Nyt tuntuu siltä, että koko elämäni kukkaro on käännetty nurinpäin ja lähes pölytkin puhallettu sieltä pohjalta. Joitakin asiaita tietysti on, joista en kirjoita. Joku sisin, ehkä se on kuin hypistelty rusina, jota ei kehtaa näyttää eikä kukaan haluaisi sitä maistaa. Vuosia sitten Turun rautatiesillan luiskassa nukkui mies. Ilmeisesti ulkoilmaelämään tottunut. Häneltä olivat molemmat housuntaskut vedettynä ulos. Pari kolleegaa kulki ohi ja totesivat: Kaveri on rullattu! Minullakin on nyt semmonen rullattu olo, jotain haluaisi sanoa, mutta ei aavistustakaan mitä?

Oikeastaan ensimmäinen neljännes on ollut mullistavin. Sen aikana olen saanut perus-sivistyksen. Oppinut lukemaan, käynyt kansakoulun, rippikoulun, suorittanut asevelvollisuuteni, avioitunut ja tullut ensikertaa isäksi. Toisen neljännekesen aikana pätevöidyin ammattiini ja suoritin elämäntehtäväni sen loppuun mennessä. Ensimmäisellä ja toisella neljänneksellä olen ollut syytettynä oikeudessa ja todettu syylliseksi. Ensimmäisellä kerralla töpeksin autolla ja toisella kerralla laivalla. Sakkoja molemmista ja ne olen maksanut. Monta juttua olen tehnyt kahden ensimmäisen neljänneksen aikana, johon kolmannella en enää kykene. Olen kiivennyt Bengtskärin majakan ylätasanteelle asti. Nykyisin joskus testaan ja kävelen kahdeksanteen kerrokseen ja joka kerta käyn lähellä kuolemaa. Olen siis elänyt parastaennenpäiväni ohi.

Nyt olen kolmannen neljänneksen loppupuolella. Tämä kolmas on ollut ehkä mukavin. Kaksi ensimmäistä ovat rakentaneet taloudellisen pohjan. Valtiokonttorin pöydältä on tippunut riittävä määrä murusia, että penikka on pysynyt hengissä. Olen saanut lapsenlapsia joiden kanssa olen harrastanut yhtä ja toista. Tuskin olisin edes käynyt Zoolandiassa tai sirkuksessa. Miten paljosta olisinkaan jäänyt vaille. Ehkä nuokkuva aasi ei olisi säväyttänyt, mutta lasten riemu kylläkin. Mukavaa on katsella, kun parivuotias lapsi istuu maassa juttelemassa kanoille tai syöttää porkkanaa pässille, joka ajaa pienemmät pois tieltään.

Hengellisesti olen elänyt kaksi ensimmäistä neljännestä kitsaan tapaista aikaa. Syyt ja seuraukset olivat konkreettisesti läsnä. Kun aikanaan luistelin Taunuksellani sähkötolppaan, niin heti alkoi sisäinen tutkinta, mistä tämä johtui? Jos olisin ollut kunnollinnen uskova, se lamppu ei olisi mennyt nuuskaksi, näin olin oppinut ajattelemaan. Toisen neljänneksen täyttyessä oli minun mittakaavassani isot juhlat. Ehkä lähes sata henkeä kävi onnittelemassa ja kyllä siinä vähän kakkujakin meni. Seuraavat merkkipaalut ovatkin olleet rauhallisempia, pääosin omasta halusta ja ehkä myös laiskuudesta. Viimeiseen osioon on sisältynyt löytämisen riemua todella paljon. Kun löytää uuden taivaan Isän, joka oikeasti rakastaa, mitä muuta ihminen kaipaa? Sanan merkitys on kasvanut huikeasti ja rukouselämä on ihan uusilla urilla, kun huomaa, että Jumalalle saa puhua kuin rakas lapsi puhuu rakkaalle isälle. Ajatus nousee, että katekismuskin tämän ajatuksen sisällyttää itseensä, mutta se on paljolti ollut teoriaa. Sanan sisältö ja mekitys omaan elämään alkaa elää ja siitä saa voimaa vaellukseen.

Kun mainen kulta puhdistuu liekissä polttavassa, niin uskommekin kirkastuu vain vaivain valkeassa. Sen hehku kuonan hiillyttää ja puhdas kulta jälkeen jää entistään kirkkaampana!