Yhtä kiusauksen lajia on vielä pakko käsitellä ja sitten huipentuma. Hengellinen kiusaus on ehkä tuhoisin, koska sillä ei ole selkeitä rajoja. Epärehellisyyden, haureuden ja vihan kiusaukset voi jotenkin tunnistaa ja siinä tulee pysäkkejä eli tienhaaroja, joiden kohdalla Isä yrittää kutsua parannukseen. Hengellinen kiuaus on siksi paha, että se vie kaksinaamaisuuteen helposti ja sitä luiskaa on pitkästi. Ihminen voi antaa hengellisille kiusauksille periksi hiljalleen ja vielä luulee olevansa kehyksessä.

Henget tuntevat henget. Olen kuullut jonkin julistajan sanovan, että homouteen taipuva henkilö löytää hyvin nopeasti, jos seurakunnassa on samaa henkeä kantavaa. Itselläni on ollut nurjamielisyyden henkeä ja olen kokenut sen, että vieraalla paikkakunnalla on lähestytty minua nurjamielisten ajatusten kanssa. Kiusaus tulee aktiivisuuden muodossa: Haluan rakentaa seurakuntaa ja olla ahkerasti näkyvillä. Siinä on pyrkyryyden henki, koska joskus käy niin, että palveleminen loppuu, kun toiveet toteutuvat. Hengellisissä kiusauksissa on ilmiö, jota sanan nikodemoksen tueksi. Sitä annetaan iltahämärissä hiljaisessa paikassa kahden kesken ja päivänvalossa ollaan usein ihan eri mieltä.
Ihmistä ja varsinkin hengellisen työn tekijää koetellaan kehumisen kautta paljon ankarammin kuin moittimalla. Kaikkein pahinta on, jos noste ja pyyde yhtyvät ja ihminen alkaa kohota ilmaan eikä löydä tietä alas. Joutua nurjamielisten keulakuvaksi voi hivellä, mutta on äärimmäisen vaarallinen.

Mikä sitten auttaa aikana, jolloin sanan arviointi on sadoin kerroin tärkeämpää ihmisten mielestä kuin sen oppiminen? Olisiko nyt se aika, että lihavat lampaat sotkevat laitumia? Olen varma siitä, että jokaista kiusaukseen joutunutta Jumala tahtoo vetää pois vaaran paikoista lähelle itseään. Silloin on valinta miten suhtaudun omantunnon muistutukseen. Äkillisesti tuleva kiusaus ei ole vielä syntiä, koska Jeesustakin kiusattiin. Hän ei tietäisi ihmisen elämästä mitään, jos Hän ei olisi kokenut kiusausta. Kokemuksensa perusteella hän voi meitä kiusattuja auttaa.

Mieleeni tulee hengellinen laulu: Ihmeinen risti pelastuspaikka! Ihmeinen syli Vapahtajan, sinne saa aivan heikkona tulla! Kuormansa jättää Herralle saa.

Ristin veri on ainoa lääke kaikkiin haavoihin! Kun ihmiselle on vakuutettu, että kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä, niin siinä saamme riippua kiinni. Siinä on pelastuksemme. Jos sielunvihollinen alkaa ottaa yhteyttä entisistä synneistä, älä ala neuvottelemaan, koska aina jäät toiseksi! On siinä sen verran viettely ja horjuttamiskokemusta, että ihminen ei pärjää eikä aina enkelitkään. Sanokaamme Sakarian kirjan mukaan: Herra nuhdelkoot sinua , saatana! Minä olen Jeesuksen oma ja ristin veri on siitä vakuutena. Siunattua taivasmatkaa.
Jotenkin tuntuu, että pitäisi vielä joskus käsitellä Getsemane. Jeesus sanoi: Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen!