Mielen myllerrystä 2

Kun tänä aamuna heräsin kuuden maissa, en enää voinutkaan mennä jatkamaan niin tärkeitä aamu-uniani. Totesin, että meidän superviikonloppu on ohi ja molemmat olemme hengissä. Ainakin parisänkymme toiselta puoliskolta kuului nukkuvan hengitystä. Selvisimme tyttären appiukon saattamisesta. Pukeuduimme lauantaina mustiin ja matkustimme aamuhämärissä Poriin Käppärälle. Raamatullisen kahdeksankympin rajapyykin ohittaneen vainajan arkku oli siellä odottamassa viimeisiä tehtäviä täällä maanpäällä.
Saimme nähdä miten samanikäisen lesken oli vaikeaa kestävänä seurata tilannetta, kun palveleva pastori toimittaessaan tehtäväänsä hienolla tavalla kuvaili myös poislähteneen elämää. Muistotilaisuutta vietimme vanhassa puurakennuksessa, jossa nautimme runsaasta tarjoilusta. Tuntui hyvältä, kun saimme nähdä miten hauraaksi käynyt leski sai takaisin elinvoimansa ja sai viettää muistojuhlan hyvävoimaisena kanssamme. Poislähteneen uskova serkku antoi hyvän todistuksen ystävästään. Jotenkin oli helppo hengittää, vaikka meidän arviomme olivat meitä itseämme varten ne eivät enää kantautuneet sillä tavalla rajan taakse. Hyvää matkaa toivotimme jälleennäkemisen uskossa ja toivossa.

Päivän rasitukset painoivat sen verran, että nukuimme tavallista pitempään ja näin heräsimme sunnuntaihin.Tunne-elämässä piti saada palautettua ajatukset elämän puolelle, kun edessä oli pojanpojan ristiäisjuhla. Jotenkin päädyimme siihen, että sinne ei pukeuduta mustiin, vaan jotain muuta. Sielläkin oli tunnelmat hyvin erikoiset, kun lapsen äiti oli saanut saattaa mummonsa viimeiselle matkalleen vain muutamaa viikkoa aiemmin. Kuitenkin pieni lapsi on aina tuulahdus taivaallisista ja usko Herramme hyvyyteen vahvistui. Sielussa on huokaus kaikkien lasten puolesta, että rakas Jumala kantaisi koko elinajan. Elämä on haurasta alussa ja lopussa, mutta Jumalan antamaa kuitenkin.

Nyt vasta elämän iltapuolella osaan ehkä jotain ymmärtää elämäksi sanotusta. Minä itte on ollut merkittävä elementti, mutta elämässä tapahtuu asioita, jotka murtavat vahvimmankin joskus polvilleen. Kaikkivaltiaan suuruus puhuttelee. Joskus avuttomuus, jossa tarvitaan Kaikkivaltiaan apua. Kiitos, kunnia ja ylistys Hänelle, joka oli, joka on ja joka tuleva on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s