Mitä, jos

Joskus kummallinen mieleni askartelee siinä: Mitä, jos syntiinlankeemusta ei olisi tapahtunutkaan? Jos me tiedämme tarkasti mitä siinä tapahtui, niin meidän pitäisitietää myös minkälainen maailma olisi ilman alkutöpeksintää. Onkohan se niin, että siinä se alkuräjähdys tapahtuikin?
Me tiedämme selkeästi, että meistä tuli kuolevaisia eli elimistömme rappeutuu. Työnteko tuli varsinkin miesten osaksi. Synnytyskivut tulivat naisten osaksi. Me tulimme monen tunnustuksen mukaan perin syntisiksi eli perisynti tuli maailmaan, kun paholainen oli kumminkin paratiisissa.

Nyt meidän pitäisi koittaa selvittää minkälainen olisi tilanne, jos nämä asiat otettaisi ihmiseltä pois. Ei työtä? No työtönhän elää ikäänkuin paratiisissa, vai elääkö? Ei synnytyskipuja, kun se ei sovi vartalolle, ei työuralle, eikä elämän hektisyyteen. Emme rappeudu emmekä vanhene, kun jumppaamme, paastoamme, lenkkeilemme, syömme terveellisesti, syömme vitamiineja, hivenaineita, ituja ja antioksidantteja. Otamme johonkin kohtaan jotain lisää, jostain otetaan jotain pois. Värjäämme, puunaamme ja plankkaamme. Emme pelkää Jumalaa, uskallamme jopa näytellä häntä. Voimme vapaasti riistää luontoa, koska sen kuuluu elättää meidät. Voimme nähdä paholaisen olevan irrallan ja juttelevan vastaantuleville. Olemmeko siis paratiisissa? Olemme, ihmisen luomassa. Meillä on Maailmanlaajuinen glopaali monialayritys, joka vie aikamme, rahamme , terveytemme ja mahdollisuuden Jumalan kanssa elämiseen. Eihän Jumala ollut kokoaikaa paratiisissa. Kun se oli tullut valmiiksi, niin sanotaan, että Jumala tuli illan viileyden aikaan ja alkoi huhuilla niitä ihmisiä ja eritoten miestä.

No, meidän pitäisi tehdä vielä yksi matka paratiisiin. Meidän mielikuvissamme voi muhia ajatus, että mitenkähän siinä tuhansia vuosia säilyneessä paratiisissa elämä on mennyt ja menee. Eeva torjuu tarjouksen ja huutaa Aatamin paikalle. Tule nyt varjelemaan meidän saavutettuja etujamme. Aatami sanoo, sinä pysyt siinä puussa ja me piirrämme rajan, jota lähemmäksi sitä puuta emme astu jalallamme. Ehkä me laitamme siihen jotakin. Piti siis keksiä mitä siihen laitetaan ja miten sitä nimitetään. Siis alkoi muodostua sanoja joita siihen asti ei tarvittu paratiisin arjessa. Lisääntymistä en pysty kuvittelemaan, koska siihenkään ei ollut sanaa. Piti vain asua, viljellä ja varjella. Näin siis elämä jatkui rauhallisesti ja myös käärmeen tapaaminen päivittäin, mutta sen käskettiin olla siellä puussa, että se muistuttaa: Niin tuo on se puu. Vahtikoon käärme sitä. Jos kuitenkin lisääntyminen tuli pitkästyttävän kahdenolon vaihtoehdoksi, niin piti opettaa ja sanoja tuli koko ajan lisää. Piti opettaa kielletyt ja sallitut asiat ja varmistaa, ettei käärmeen alueelle astuta.

Silloin osa pojista laitettiin tekemään aitaa puun ympärille. Materiaa en osaa sanoa, koska puita ei pystytty kaatamaan, kun ei ollut työkaluja. Aidalla on kaksi hyvää ominaisuutta, se sulkee sisään ja se sulkee ulos. Ihmisten paratiisissa se on normaalia, että aitoja pitää olla. Kivisiä, joita ei voida rikkoa, puisia ja sitten näitä sähköaitoja ompa vielä ihan koristteeksi tehtyjä aitoja. Pitää olla rotuaitoja, valtionaitoja, lääniaitoja vai mitä ely/te-keskusaitoja ne nykyisin ovat. Kirkkokuntien aitoja, kirkon sisällä on aitoja ja liikkeitten sisällä on pieniä karsinoita. Lähes päivittäin syntyy uusia aitoja. Tämä on ihmisen paratiisia? Jeesuksen piti poistaa aidat, mutta Hänestäkin tuli suuri aihe uusien aitojen tekemiseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s