Tänään teen kenraaliharjoitusta, kun lupasin puhua huomenissa Kaanaan häistä. Hääjuhlat ovat kulttuurinsa tuotetta. Olen kai kertonut niistä latvialaisista hääjuhlista, joita juhlittiin viisi päivää perinteen mukaan. Juhlan kolmantena päivänä vierailimme juhlapaikalla. Puoleltapäivin ei paikalla ollut muita kuin ”edeskäypä”, joka jakeli meille aimoannokset täytekakkua puhtaana käteen.

Koko saarnaa en voi tänne laittaa, koska en vielä tiedä mitä Pyhä Henki siinä hetkessä kirkastaa. Enkä halua sitoa itseäni käsikirjoitukseen. Olen kai siitäkin kertonut, että se ei minulle sovi. Kaikki kunnia niille, jotka opettavat tarkasti ja syvällisesti Sanaa, koska siinä tarvitaan paneutumista. Jumalamme toimii kanssamme yksilöllisesti, vaikkakin joskus pidättää meiltä tehtävän, jossa luulemme olevamme hyviä. Hän haluaa käyttää juuri meidän vajavuuttamme siksi, että kuulijakin voisi aistia: Tuota se ei ole voinut keksiä itse.

Kun olen miettinyt sitä tilannetta, joka syntyi Kaanaassa, juhlat olivat vasta hyvässä alussa ja viinistä tuli pulaa heti alkumetreillä. Huomioni kiinnitti astioiden lukumäärä. Miksi kuusi? Miksi ei viisi tai seitsemän. Numeroilla on arvonsa ja niitä tutkimalla olisi voinut saada jotakin kyhätyksi. Viisi olisi voinut merkitä vaikkapa Mooseksen kirjoja, seitsemän Jumalan täydellisyyttä. Kuusi on kai kyllä ihmisen luku, mutta mitä se kertoisi tässä kohdassa?
Ei auttanut muu kuin laittaa kysymys Herrallemme: Mitä on se kuusi, kerro pliis! Ei vastausta vähään aikaan mitään. Kunnes eräänä aamuna luimme päivänsanakirjoja ja rukoilimme. Keskenkaiken mieleeni tuli selkeänä: Kuusi ruukkua ovat maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai ja lauantai. No mitä tämä nyt sitten on? Mitä yhteistä näillä on ja miksi sunnuntai puuttuu listasta?

Jos me pyhitämme sabatin eli vietämme lepopäivän Herran kasvojen edessä elämme Hänen tahdossaan. Muina päivinä me toimittelemme asioita, jotka kaikki eivät ole hänelle mieleen ja siksi jokaiselle päivälle oli oma pesuruukkunsa. Hyvä viini oli siis pesuvettä! Oliko yllättävää, minulle oli ja sitä vieläkin ihmettelen enkä osaa lakata. Etkö siis tahtoisi kanssani puhdistautua joka päivä niin, että pyhitämme lepopäivän ja iloitsemme jokaisena päivänä taivaallisesta puhdistuksesta. Tässä olisi avain iloon ja Herran läheisyyteen.