Raamatusta tulee mieleen ainakin kaksi veljesparia, joissa on jotain erityistä. Otsikon veljekset ovat ehdoton ykkönen, mutta Eesau ja Jaakob tulevat hyvänä kakkosena. Jossain sana sanoo, että vanhempi on palveleva nuorempaa. Taisi olla Eesaun ja Jaakobin kohdalla. Jotenkin kummajaisena tulee siihen esikoisuus ja siihen liittyvä erikoissiunaus. Se ei anna tässä yhteydessä aihetta, koska en ymmärrä mitä se on. Eläinkunnasta tulee sanassa esille aasipari. Aasintamma ja varsa, jolla ei ole vielä ratsastettu. Kun olen juuttunut tänne hengelliselle puolelle, niin menköön samaa rataa tämäkin.

Olen paininut kasteen ja perisynnin kanssa nyt täyteen kaksikymmentä vuotta ehkä vähän ylikin, kun en ihan tarkkaan muistya milloin Luther-buumi elämässäni alkoi. Nyt uskon löytäneeni jotakin, kun olen iältäni 71,5 vuotta. Ja voiton avaimet ovat olleet kauniisti siinä missä niiden kuuluukin olla ja josta ne pitäisi löytää, mutta miksi se on niin vaikeaa. Mieleeni tulee pojantyttären kanssa harrastettu aarteenetsintä meidän kodissamme. Hän on kovin kekseliäs 9v, joka piirsi aarteen etsintään vihjeitä mistä seuraava vihje löytyisi ja vasta seitsemäs tai kahdeksas johti aarteen luo. Ehkä Jumala on halunnut viedä pitkän kaavan kautta, että ne askeleet kiinnittäisivät kunkin sanan muistiin ajallaan Tunnen siis ainakin välttävästi luterilaisen perisyntimallin. Arvosteluasteikko kulki kiitettävästä hyvän ja tyydyttävän kautta välttävään, jolla pääsi vielä luokaltaan.

Veljekset Kain ja Aabel ovat siis ensimmäiset prototyypit, jotka syntyivät ihmisen ja Jumalan yhteistoiminnan tuloksena. Kuulen heti epäilyn, ettei siinä Jumalaa enää tarvittu, mutta Jumalan on annettava se elämä, vaikka muun osaisimmekin tehdä itse. Vähän hämäsi aikanaan se, että syntyi kaksi poikaa ja he omaksuivat eri ammatit. Kunnes eräänä päivänä sain ilmoituksen: Ei ole kahta erillistä poikaa, vaan yhden ihmisen kaksi luontoa!! Liha ja Henki. Liha sotii Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan. Liha uhrasi omista teoistaan kertovia asioita. Liha on joko täysin kelvoton ja sisäisesti ylpeä huonoudestaan tai sitten kehuu omia tekojaan ja suosittelee niitä..

Henki toimii ihmisessä niin, että tuo kaiken kunnian ja kiitoksen Herralle ja kehuu Hänen mahdollisuuksiaan ja se uhri kelpaa Herrallemme. Siksi Kain suuttui Aabelille, koska oli niin kateellinen. Sama ongelma tulee esille tuhlaajapojan ja vanhemman veljen tapauksessa. Vain uusi ihminen voi tuhlata, vain uusi ihminen eli se osa, joka on Jumalasta voi kuolla niin, ettei fyysisesti kuole. Aabelin veri on omantunnon vaiva, joka tulee kainilaisen syntisen sisimpään. Jumalalle ei kelpaa syntisen kuolema, siksi Kainille annettiin sellaiset turvatakuut, ettei kukaan sitä tappaisi.