Meillä oli muinoin koululaivana höyrykoneilla toimiva fregatti. Siihen liittyi mielenkiintoinen yksityiskohta ja se on ilmalukko. Ilmalukon keksijä on oikeastaan avaruusajan ensimmäisen keksinnön omistaja. Ilmalukko mahdollistaa muunmuassa avruuskävelyt. Ilmalukko säästää ihmishenkiä. Höyrylaiva toimii siis siten, että kattilahuoneessa on iso höyrykattila, jota lämmitetään pienissä puitteissa haloilla tai hiilellä, mutta isossa mittakaavassa siihen käytetään öljyä. Siellä on lähes sietämätön kuumuus. Tärkeä momentti voiman tuottamiselle on siinä, että koko kattilahuone on valtavilla puhaltimilla ylipaineistettu. Siksi sinne mennään ilmalukon eli sellaisen välitilan kautta, jossa saa kerrallaan olla auki vain yksi ovi. Nimittäin, jos molemmat ovet avautuisivat yhtä aikaa, ylipaine karkaisi niistä ovista tulenlieskana ja polttaisi oven avaajan ja myös kaikki siellä kattilahuoneessa olleet sekä sytyttäisi koko laivan tuleen.

Höyryä voidaan hyödyntää sitten kahdella tavalla. Voidaan pyörittää turbiineja, joka nykyisen tehokkuuden aikana on järkevää. Fregatissamme oli mäntäkoneet, jotka kiersivät verkkaisesti supsuttaen. Rasvarit pitivät nivelet notkeina ja meno oli miellyttävää. Konehuoneen puolella ei varmaankaan oltu huolestuneita kattilahuoneen kuumuudesta. Tärkeää oli, että höyryä tuli tuubista tasaista tahtia joskus vuorokaudet ympäriinsä. Eikä komentosillalla oltu kiinnostuneita muusta kuin siitä, että telegrammi toimii. Että konekäskyt toteutetaan. Milloin pakkia, silloin pakkia. Milloin eteen aivan hiljaa, hiljaa, puoliteholla ja täydellä teholla.

Ymmärrätkö, koko rustingin hyvinvointi pysyi voimassa niin kauan, kun komentosillalla oltiin selvillä missä ollaan ja minne ollaan menossa. Toki ilmalukko on edelleen tärkeä, jos joku toheloi, niin helvetti pääsee valloilleen eikä kometosillan ammattitaidolla ole enää merkitystä. Olemme astuneet ensimmäisestä ovesta ilmalukkoon, miten klaaraamme toisen oven?