Nyt jo keski-ikäisten lasteni päiväkerhoajalta on jäänyt mieleeni kappale Tiernapoikien laulusta, jota he lauloivat: Synti suuri surkia jo särki taivahan… Elämme vuodesta juuri sitä aikaa, jolloin isommat ja pienemmät Tiernapojat pyytävät tähteensä pientä kynttilänpätkää. Tiernapoikien esittämä kuvaelma muistuttaa meille jostakin, jos ymmärrämme oikein. Se ei ole pelkkää huvia ja ajanvietettä, vaan siinä on taustalla asia, joka ratkaisee monen ihmisen kohtalon. Siinä on taustalla ensimmäinen joulu ja siihen liittyvät asiat. Idän viisaat ja Herodeksen juonet. Siihen aikaan olivat kaupungit ympäröidyt muureilla ja muurilla seisoivat vartijat, joiden tehtävänä oli tunnistaa kaupunkia lähestyvät ihmiset ja isommat joukot. Oli tunnistettava ystävä erilleen vihollisesta.

Muurinvartijan piti antaa pasuunalla sopiva ääni kussakin tapauksessa. Kun tuylee ystävällistä väkeä, avataan potit ja toivotetaan tervetulleeksi. Vihamiehen lähestyessä, suljetaan portit ja valmistaudutaan sotaan. Lähestyjä voi antaa myös merkin ystävällismielisyydestään. Laivojen kunnialaukaukset ovat saaneet alkunsa siitä, että laiva osoitti ystävälliset aikeensa ampumalla tykkinsä tyhjiksi ennen satamaan saapumista.

Ovatko muurilla vieläkin uskolliset vartijat, jotka tunnistavat vihollisen? Antaako pasuuna selkeän äänen? Tietääkö kaupungin väki asettua puolustusasemiin, kun sotatorvet soivat? Melkeimpä tulee mieleen, että ystävä ja vihollinen näyttää niin samalta, ettei muurinvartija tiedä mihin torveen olisi puhallettava. Vieläpä saattaa käydä niin, että saman muurin vartijat tunnistavat niin eritavalla. Joku pitää ystävänä ja siunauksen tuojana sellaista, jota toinen kavahtaa kuin ruttoa.
Miten tähän on tultu? Miksi ohjekirja ei puhu kaikille samaa kieltä? Onko niin, ettemme enää erota hyvää pahasta emmekä oikeaa vasemmasta? Olemmeko kuin Niiniven kaupunki? Taitaa olla niin, että Joona makoilee laivansa pohjalla eikä myrsky ole vielä noussut! Minkälaisiin lukemiin pitää myrskyn nousta, että miehistölle tulee hätä? Itse olen joskus kokenut pitempiaikaisessa myräkässä, että mieleen hiipii välinpitämättömyys. Sitä vain tukee itsensä johonkin koloon, että pysyy mukana, mmutta muusta ei paljon välitä. Onko nyt niin, että myrskyn merkit ovat taivaanrannalla, mutta kukaan ei haluaisi varautua, koska se on vaivalloista.

Mitä elementtejä hengellinen julistus sitten sisältää nykyisin? Rakkaus, kaikissa muodoissaan, armo käsittämättömän suurena ja ilo, johon on päästävä! Nämähän kaikki ovat meidän lapsioikeuteemme kuuluvia. Synti-nimistä sanaa ei aina lausuta lainkaan. Joskus mainitaan, mutta sisältöä sanalle ei anneta. Siksi ei tiedetä lähestyjästä onko ystävä vai vihollinen liikkeellä! Samaa vaikuttaa synnin kyllästämä julistus, joka keskittyy ihmisen huonouteen. Molemmat laidat vesittävät ristin merkityksen ja sitä tietä Jumalan voiman uskonharjoituksesta.