Joulua

Nyt tuntuu siltä, että ympyrä alkaa sulkeutua. Varmaan olen kirjoittanut jo joulutkin selväksi. Nyt jää kysymys ilmaan: Olemmeko menettäneet jotain joulun ihmeestä, kun ei siivous ja kodin koristelu olekkaan enää pääasiaa. Toki vielä jouluun kuuluu hyvä ruoka ja yhdessäolo. Kuitenkin juhliminen on rajoittuneempaa. Aatto on merkittävin hetki, kun saamme nähdä lasten jännittävää odotusta ja pakettien availua.

Jotenkin on alkanut mieli askarrella faktan ja fiktion välillä. Me luemme: Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisille, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto. Kaikki on muuttunut. Maassa ei ole rauhaa ja Jumalan hyvä tahto merkitsee vanhoissa sivistysmaissa yhä vähemmän. Monille ei yhtään mitään. Me useasti kuulemme rukoiltavan kuningasten Kuningasta ja herrojen Herraa, mutta käytännösä herrojen herra on monille joko Obama tai toisille Putin.

Ihmispopulaatio on rakentanut rauhan takaajaksi YK-järjestön. Pääsihteerin piti olla herrojen herra, mutta miten kävi? Se on kaunis kulissi. Kun halutaan lausunto maailmalaajuisesti, sen antaa Kerry tai Obama. Rakkaan eeuumme tasolla näemme presidentin vain valokuvissa ja kilistelemässä sellaista kelloa kokouksen alkamisen merkiksi. Kun asioita kommentoidaan vakavammin, sen tekee Merkel. Me elämme siis kulissimaailmassa. Merkittäviksi ihmisiä ei enää tee persoona vaan rahat ja aseet. Jokaisella merkittävällä johtajalla täytyy olla ydinase, että noteerataan.

Joku säveltäjä sävelsi kappaleen: Jumalan kunnia luonnossa! Onko sitä vielä olemassa. Näinhän on aina ollut. Puita on kaadettu ja rakennettu niistä taloja joiden tulisijassa on osa poltettu lämmöksi. Kaadettujen tilalle on aina kasvanut uusia. Sukupolvet tulevat ja menevät näinhän on aina ollut. Mikä osa kuninkaitten Kuninkaalla voisi olla? Mehän olemme demokraatteja.

Jeesus-lapsi on agendalla. Nimenomaan lapsi, joka ei sekota hyvää päiväjärjestystä On kiltisti hiljaa silloin, kun aikuiset puhuvat. Jumalan kunnia ja pyhyys ja vanhurskaus, mitä ne merkitsevät miljoonien joulukuusien maassa? Ihminen on keskipiste ja siitäkin todistaa se tämän sesongin hitti: Selfie-keppi! Itsekeskeisellä ihmisellä ei ole koskaan liikaa kuvia itsestään! Häntä me palvomme, joka on rakkain ja läheisin ihminen elämässämme. Tietenkin kuvilla on muutama kriteeri: Tukka hyvin kaksoisleuka piilossa, jos jollain sellainen on. Eihän nykyisessä täydellisyyden maassa ole vajavaisuutta. On kauneuspisteet, voiteet, naamiot, piikit ja viimeksi kirurgin välineet, jotka pitävät yllä ihmisen kuolemattomuutta ja osaansa oman onnensa seppänä.

Näistä kaikista asioista huolimatta on olemassa Jumala, joka on todistanut rakkautensa ihmisiä kohtaan ainutlaatuisella tavalla ja Hän kärsivällisyydessään on yliluonnollinen. Hän odottaa ja odottaa ja vielä kerran odottaa, että pelastus alkaisi kiinnostaa ja Hän asaisi lisää lapsia itselleen, koska hinta on maksettu. Runsas hinta ylitsevuotava! Hoosianna kokeuksissa siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä! Kun tätä huudamme, saamme nähdä Hänet, jonka olemme lävistäneet. Vanha virsi tai hengellinen laulu alkaa sanoilla: Synnit poissa autuutta oi, synninmaassa ken käsittää sen voi! Armorikas joulu on ulottuvillamme iloitkaamme siitä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s