Vanhan miehen usko

Raamatussa puhutaan muutamien merkittävien henkilöiden kohdalla siitä, että kun hän tuli vanhaksi, tapahtui jotain. Mieleni heräsi tässä aamutuimaan pohtimaan, miten ihmisen ajatusmaailma muuttuu iän myötä. Sehän on vanha tuttu määritelmien sarja, jonka lähes jokainen poika päättelee isänsä suhteen. Pienen pojan isä on viisain ja vahvin! Murrosikäisen pojan isä on tyhmä, ahdasmielinen ja ankara! Kolmekymppisen isä on alkanut kehittyä, kelpaa hetkeksi juttukaveriksi! Viiskymppisen isällä on jotain tolokkua ja siltä voi jotain oikein kysyäkkin. Tämän minä kuvittelin, koska en ole saanut elää näitä viimeisiä vaiheita. Murrosikäkin alkoi periaatteessa vasta sitten, kun isää ei enää ollut.

Ammattini takia olen joskus lukenut myös sotakirjoja. Jonkin menestyneen operaation yhteydessä todettiin, että komppanian päällikön ei sovi olla juurikaan yli kolmenkymmenen. Silloin vielä veri kiertää ja menestyksekäs käskyjen täyttäminen on verissä. Päämäärään pyritään lähes fanaattisesti ja tappiot ovat välttämätön osa menestystä. Missä sodan johto on harmaapäitä, siellä murehditaan ja myötäsurraan leskien ja orpojen kohtaloa. Ei olekkaan niin helppoa lähettää Rooman keisarin tavoin ihmisiä kuolemaan. Eikä kuulu niitä huutoja, joita galadiaattorit huusivat: Eläköön keisari, kuolemaan menevät tervehtivät sinua!

Miten tämä koskee vanhan miehen uskoa? Siten, että vanha mies menettää helposti otteensa jossain vaiheessa. Ei jaksa seisoa periaatteensa takana niin tinkimättömästi kuin aiemmin. Mietin Jaakobia, joka vanhennuttuaan joutui näkemään nälkää Luvatussa maassa. Köyhyydestä se ei johtunut, vain vilja ei kasvanut. Hän tyytyi helppoon ratkaisuun? Haetaan naapurista! Lopulta muutetaan kokonaan pois isien maalta, jonka Jumala oli perintöosaksi antanut. Niin vähäarvoiseksi arvioitiin Jumalan lupaukset, että ne voitiin hylätä oman onnensa nojalle. Yksi asia oli kuitenkin tärkeä! Hän kai ymmärsi, että sieltä naapurista on palattava, kun hän määräsi, että hänen luunsa on tuotava mukana takaisin.

Vaikka Luvatusta maasta oli lähdetty nälkäkuolemaa pakoon, sitä alettiin muistella paikkana, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Merkillinen ristiriita! Olisiko siinä ensimmäinen menestysteologian ilmentymä: Uskoontulo ratkaisee kaikki ongelmasi. Usko ratkaisee paljon asioita, kyllä Jumala osoittaa hyvyyttään. En kuitenkaan ole Suomessa kuullut velkojen haihtuneen yliluonnollisesti pankin kirjanpidosta. Emme ehkä usko yliluonnolliseen niin paljon? Jos niin kävisi, alkaisi hakkerin metsästys eikä Herran kiitteleminen.

Toinen mieleenjuolahtanut oli Salomo. Hän sai erinomaiset luomisen armolahjat ja hän hallitsi pääosan kuninkuudestaan Jumalalle mieluisasti. Kun sitten elämän illassa alkoi manipulaatio ympäristön taholta, niin sitä hän ei kestänyt. Hän otti vaimoja, joita hänelle tarjottiin liittoutumisesta lahjana. Hän ihastui heihin tavallaan niin, että salli epäjumalien tulla ainakin hovin vaikutuspiiriin, ehkä laajemminkin. Vanhaan mieheen tulee helposti kompromissin henki, joka alkaa pehmeydessään hyväksyä sitä ja tätä pienessä määrässä eikä pysty ohjaamaan seuraavaa sukupolvea kunnollisesti Herran pelon tielle. Hengellisissä piireissä tulee helposti se sama kysymys: Kuka meistä on suurin. Vanhalta mieheltä voidaan kysyä: Kuka mielestäsi astuu paikallesi, kun sinua ei enää ole. Vahvat nuorukaiset voivat ottaa vanhuksen paikan jo hänen eläessään eikä vanhuksella ole enää särmää pitää asioita käsissään. Herrani anna minun vanheta viisaasti äläkä hylkää vaikka vanhenen ja menetän elinvoimani!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s