Ensimmäisessä piti muuttaa kivet leiviksi, toisessa lupaus koko maailman hallinnasta ja kolmannessa hyppy temppelin harjalta, jossa tapahtuisi yliluonnollinen selviytyminen.
Mitä ne sisälsivät oikeasti? Näihin kolmeen mahtuu kaikki sielunvihollisen hankkeet ja tarjoukset. Jos niitä tarkastelemme näin kolmena ryhmänä, saattaisi olla helpompi ymmärtää elämän lainalaisuuksia. Kiusaukset koskevat siis uskovaa ihmistä, jonka sielusta edelleen kamppaillaan.

Ensimmäinen kiusaus koski henkilökohtaisia tarpeita. Uskovallle tulee jossain vaiheessa eteen myös tämä asia. Hoiukutus käyttää lahjojaan tai uskonelämäänsä jotenkin omien tarkoitusperiensä hoitamiseen. Houkutksiin liittyy pyyde tulla suureksi julistajaksi, jolla on julkisuusmerkitystä. Jota mainitaan ja huomataan. Toinen on raadollisempi, joka liittyy maalisisen hyvyyksien hankkimiseen. Uskollisella Herran palvelijalla ei saisi olla ongelmia, koska hän itse on julistuksensa mannekiini, näin helposti ajatellaan. Köyhä ja sairas julistaja ei ole helposti uskottava, koska näyttää siltä, ettei sanaa vahvisteta sitä seuraavilla merkeillä.

Toinen kiusaus koskee ihmisen suhdetta tämän maailman asioihin. Olisihan se houkuttelevaa tuntea koko maailma ja päästä osalliseksi kaikesta hyvyydestä, jota ilmavallan hallitsija on omilleen valmistanut. Sanassa sanotaan: Lähestykää Herraa, niin Hän lähestyy teitä. Maailman suhteen pätee sama asia. Kun lähdemme maistelemaan tämän maailman hyvyyksiä, niin ne alkavat maistua entistä paremmalta ja mahdollisuudet lisääntyvät koko ajan ja samalla loitonnutaan uskon keskipisteestä ja viimein Hän häipyy horisontin taakse. Viimein huomataan, että kalliit tavarat ovat tuhlatut.

Kolmas kiusaus on ehkä vaikein ja vaarallisin. Jos olet selviytynyt kahdesta ensimmäisestä, voi tulla omahyväisyys eli fariseuksen luonto. Silloin näkee kuin kirkon harjalta toisia ihmisiä pieninä muurahaisina, jotka eivät ymmärrä eivätkä osaa. Siinä tulee paremmuuden tunne oikeutetuksi ja siihen liittyy haavoittumattomuuden käsitys, koska on kaikesta perillä oikealla tavalla eikä ole vastuuvelvollinen kenellekkään. Oikeastaan vain itselleen. Tämä on vaarallisin siksi, että armon tarve ja kaipaus vähenee, kun porskutetaan ainoassa oikeassa uskossa ja sen lisäksi ainoassa oikeassa seurakunnassa.

Varjel Jumal sinun sanas, niiden voima myös lyö alas, kuin Kristuksen rakkaan Poikas istuimeltaan pyytävät poies! Vanhaa virttä muistellen rukouksessa.