Höplä

Rukouspiirireissulla teemme viikon ostokset palatessa. Matkan varrella on halvaksi luokiteltu liike ja toinen vähän ”hienompi”. Saimme tulla informoiduksi, että joissakin asioissa halpuus on myytti, joka ei pidä paikkaansa. Lapsuudessa opin sanaparin: Vedettiin höplästä! Minulle selkeää totuutta, mutta ymmärtääkö tämän ajan ihminen vielä tarkoituksen? Toinen versio tai toinen ja kolmas sanoo: Vedettiin huulesta tai vedettiin nenästä. Paras on kuitenkin höplä. Voiko höplä venyä, kun siitä vedetään ja miten pitkäksi se voi venyä? Ehkä olen keksinyt pari uutta ikuisuuskysymystä, johon pitäisi saada määrärahaa ja muutama tutkija tutkimaan asiaa, josta tulee aikanaan nollatulos. Meillä tuli siis höplästä vedetyn olo, kun sitten köröttelimme kotiin Härkämäkeen.

Sekin vielä, että Turussa on Härkämäki ja ihan vielä Härkämäen tie, mutta näillä ei ole keskenään mitään yhteyttä. Jos laittaa navikkaan pelkän Härkämäen, niin voi joutua ihan minne tahansa.
Todella ikävä asia on nykyisin siinä, että rehellinen ihminen ei osaa varautua, vaan tulee vedetyksi höplästä. Vanheneva pariskunta päätti ostaa asunnon, kun se tuli mahdolliseksi. Saunomisesta nauttiva mies ihastui hienoon saunaan, jossa oli lauteet todella hienosti valmistetut hyvästä materiaalista. Muuton jälkeen yllätys oli melkoinen, kun lauteet olivat vanhentuneet noin sadan vuoden verran edellisestä katsannosta. Näkökykyysi ei ole siis luottamusta, voit saada ihan muuta kuin mistä olet tehnyt tarjouksen. Pitäisi olla kavereita mukana ja kaikki pitäisi kuvata yksityiskohtaisesti.

Eräs ruokalan emäntä kahvitti meidät, kun olimme Suomenlinnassa kurssilla. Hän kertoi Egyptin tuliaisistaan. Hän oli lomaillessaan siellä ihastunut kamelisatulaan, joka oli kuin nahkapäällysteinen jakkara. Hän valitsi muistaakseni ruskean ja ihan kädestä pitäen näytti myyjälle minkä hän haluaa ostaa. Perin kohtelias myyjä halusi paketoida sen valmiiksi paluulentoa varten. Rouva sai pakettinsa ja kohteliaasti kiittelivät toisiaan, olihan toive toteutunut. Paitsi, että paketista kuoriutui kotona musta ja ihan erilainen kapistus. Höplähommaa sekin.

Aikanaan joku kulttuurilehti julkaisi artikkelin Viru-hotellin rakentajasta, joka löysi elämänsä ihastuksen Tallinnasta ja rakkaus roihahti ihan vihille asti. No, työ päättyi aikanaan ja rakennusmies palasi yksin kotiin, kun siihen aikaan ei sieltä päässyt Suomeen vain laivalippua ostamalla. Pyhä byrokratius tarvitsi osansa. Sekin aika koitti, että laivarannassa tuore aviomies sai vastaanottaa nuorikkonsa meren takaa ja sai kuulla heti, että se on eron paikka ja aviomiehen omaisuus lasketaan ja otetaan siitä vaimon osuus ihan tyystin irti. Melkein tulee mieleen, että osa Satumaan sanoituksesta piti paikkansa. Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, missä onnen kaukorantaan laine liplattaa. Varmaan miehellä oli höplästetyn olo.
Jotenkin istuu päähän ajatus: Prempi on kärsiä kuin tehdä vääryyttä. Oikein tehtyjä asioita ei tarvitse jälkeenpäin katua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s