Mieleeni nousee tai pullahtelee vanhat asiat. Kansakoulussa opimme Suomesta ja koko maailmasta jotakin. Varsinkin Euroopan maat piti olla hallussa siten, että tiesimme pääkaupungit ja elinkeinorakenteet. Ukrainasta muistan, että se on Euroopan vilja-aitta. Mustanmullan aluetta, jossa piti olla noin kuusi metriä viljvaa mustaa multaa kaikkialla. Sitä sanottiin ruokamullaksi minun lapsuudessani. Rakentaja kuori tarkasti ruokamullan pois ja vasta sitten alkoi perustusten kaivuu. Suomessa kai siihen aikaan oli ruokamullan paksuus vain kymmenissä senteissä. Se tummahko väri kai johtui siitä, että pintamaahan oli sekoittunut eloperäistä ainesta eli humusta. Siihen aikaan lehmien päästöt säilöttiin lantalassa, jossa oli paljon viljankortta eli pahnaa joukossa.

Suomi oli vihreän kullan maa, jossa yksi talouselämän tukijaloista oli metsäteollisuus, se jakautui paperiteollisuuteen ja sahateollisuuteen. Sitten oli tietysti maatalous ja metalliteollisuus. Vientiin meni siis paperia, pahvia ja sahatavaraa. Jonkin verran meni myös paperipuuta ja ropsia, joka oli kaksimetristä mäntyä latvapaksuudeltaan noin kymmenen senttiä. Se oli puolipuhtaaksi kuorittua ja sanottiin menevän kaivosteollisuudelle tukirakenteisiin. Kaivosteollisuutta ei ollut kovin paljoa. Outokummun kuparikaivos lienee merkittävin.

Kokemuspiiriin kuuluu myös toisenlainen vihreän kullan maa. Se on runsaan neljän tunnin lennon takana Helsingistä. Erilainen maa, jossa ei puita paljon kasva tai ovat erilaisia, Kauppa sensijaan kukoistaa. Basaarit ovat kiihkeän kaupankäynnin paikkoja. Tieto kulkee livakasti turistin edellä niin, että seuraava kauppias voi kutsua jo ihan nimeltä kaupantekoon. Tavarassa löytyy jalometalleista rihkamaan ja esittely tapahtuu eksoottisesti lausutulla turistin kielellä. Eihän siinä auta kuin lähteä leikkiin mukaan. Olimme valveutuneita turisteja, jotka eivät haksahtele enää. Kultaesineet kannattaa ehdottomasti ostaa kultasepän liikkeestä. Näin hyvin varautui ystäväpariskunnan rouva. Ei riskiä, sopiva hinta ja luotettava tavarantoimittaja.

Miten sitten kävikään? Muutamia päiviä oli kultainen kaulaketju sulostuttanut rouvan kaulaa. Kun sitten varustauduimme poislähtöön ja pukeuduimme matkavarustukseen, pieni hiki tahtoi tulla pohjoismaalaiseen ah niin kaukana kotoa. Silloin se paljastui, että olimme tulleet toiseen vihreän kullan maahan, sillä nätti vihreä raita kaunisti rouvaa. Suomalaiset ovat tottuneet sanomaan: Moni kakku päältä kaunis, vaikka silkkoa sisältä.