Mitä tarkoittaa sanonta: Täysi Jumala ja täysi ihminen? Minulle jossain vaiheessa tällainen hybridi ei ollut todellinen, vaan kuva jostain, jota en ymmärtänyt. Tästä seuraa se, että Jeesusta oli vaikea mieltää esikuvaksemme. Jos esikuva on Jumala, niin emmehän me voi jumaliksi kehittyä, vai voimmeko? Onko tässä yks pointti siihen valikoimaan joita muut uskonnot tarjoavat ja suovat siihen ainakin yritysmahdollisuuden. Tulen kuin jumalaksi, valaistun ja nirvanoidun, wau!

Vaivaisidentiteetti häikäistyy niin, että ei pysty näkemään Jeesusta ihmisenä. Sellaisena, jolta voi oppia ihan käytännön asioita ja vieläpä elää niitä todeksi. Onhan se nyt äärimmäistä ylpeyttä alkaa elää Jeesuksen kaltaista elämää. Tässä syntyy ristiriita. Me ihailemme Hänta ja kunnioitamme Häntä vieläpä joskus ylistämme Häntä, mutta ehkä emme kuitenkaan seuraa Häntä niinkuin Hän tahtoisi? Hän sanoi: Oppikaa minusta, minä olen nöyrä ja hiljainen! Mistä löydämme nöyrän ja hiljaisen ihmisen tänä aikana. Onko polvillaan kadulla almuja anova lähimmäinen nöyrä? Hän on riesa, joka tuo ikävästi esille kuvan maailman hädästä? Onko hiljaisuuteen sitoutunut munkki tai nunna hiljainen siinä katsannossa? Eikö hän tuo mieleemme tekopyhyyden?

Jeesus oli varsinaisesti koditon. Näemmekö kodittomassa Jeesuksen vai asiansa huonosti hoitaneen luuserin? Oliko Hän siivellä eläjä, vai oliko Hän henkilö, joka ruokki tuhansia siunauksellaan. Kumpaan kategoriaan Hän kuului? Niihin, jotka kokevat yheiskunnan olevan velassa vai niihin, jotka ovat velassa yhteiskunnalle. Muistan vuosikymmenien takaa akateemisesti sivistyneen henkilön oppitunnin siitä, miten eletään Helsingissä ihan ihmisiksi ilman varsinaista työtä.
Otammeko nöyrästi vastaan huonostikohtelun niinkuin hyvinkohtelunkin, niinkuin Hän teki?
Annammeko vahingoittaa itseämme puolustautumatta? Ajammeko hyväksi katsomaamme asiaa sitkeästi siitä huolimatta, ettei sitä kukaan ymmärrä eikä ota vastaan? Näitä kysymyksiä voisi jatkaa loputtomiin.

Kuitenkin me kohtaamme nöyriä, rakastavia, palvelevia, opettavia ruokkivia ja uhrautuvia ihmisiä, mutta arvostammeko heitäkään? Arvostammeko Jeesuksen kuvaa heissä, vai sanommeko: Kyllä minäkin tuohon pystyisin, jos haluaisin. Jeesus sanoi usein: Mihin minä vertaisin Jumalan valtakuntaa? Vaikka Hän eli todeksi Jumalan valtakunnan arkitodellisuutta, eivät ihmiset nähneet siinä mitään jumalallista. Hän oli tavallista parempi puhuja, hyväntekijä ja parantaja, mutta sokeus esti näkemästä. Hän joskus tuskastui heidän epäuskonsa tähden. Katso Jeesukseen, meille sanotaan, mutta mitä se itsekullekkin merkitsee?