Joskus käy niin, että alkaa taantumaan lapsuuteen. Alkaa ikäänkuin nähdä ja kuulla niitä tapahtumia, mitä on ollut kokemassa. Yhteisöllisyydestä nousi mieleeni eräs traktorin edeltäjä kotikylälläni. Se oli kuorma-auton ja traktorin puuttuva välimuoto. Varmaan moni ei usko, että sellainenkin on ollut olemassa. Syystä, jota en tiedä, joku oli katkaissut kuorma-auton ja sijoittanut takasillan ihan kuljettajan penkin takapuolelle. Siinä oli yhtäsuuret pyörät edessä ja takana. Täysleveä penkki ja avo- ohjaamo. Erääseen taloon oli hankittu sellainen, jonka piti korvata hevosparin mennen ja tullen. Ainoa vaiva oli siinä se, että käynnistäminen oli tahmeaa. Yhteisöllisyys tuli esille siinä, että helposti parikinkymmentä miestä oli valmiina kylätien suoralla työntötalkoisiin. Taisi porukka väsyä ja laite työnnettiin katoksen suojaan. Näin minä sen myös käyvän, mutta ura ei ollut kovin pitkä.

Toinen asia nousee jostain kumpujen yöstä, kun kotipitäjässäni pidettiin paljon seuratilaisuuksia ja siinä väliaikoina aina vanhat miehet puhuivat viisaita. Jossain vaiheessa tuli puheeksi tupakin poltto. Vanha kyläsaarnaaja kertoo olleensa niin urhoollinen ja päättäväinen, että oli tehnyt tupakkilakon ainakin seitsemästi. Siihen toinen vanhus sanoi: Eikö siinä ole myös heikkoutta aika paljon, kun aina alotit uudestaan?

Joskus joku saarnaaja keksi uusiosanoja, kun ei sopivaa löytynyt heti. Eräs kertoi puheessaan, että valeuden synti tulee niin helposti. Hän oli kaivanut ojaa ja naapuri tuli ihailemaan työn tulosta ja oli kysynyt: Oletko tänään kaivanut jo näin paljon. Hän vastasi, että näin on asia, vaikka oli tullut edellisenä päivänä vähän aloteltua. Haikeudella muistan vanhojen miesten rehellisyyttä ja niistä tappioistakin silloin kerrottiin. Ei jälkeäkään nykyisestä useasti esiintyvästä itsensä suosittelemisesta.

Perimätieto kertoo, että oli eräs vähän pitempipuheinen veli, joka oli saarnaamassa. Kun ei näyttänyt loppulausetta ankarasta etsimisetä huolimatta löytyvän, niin kollega vierestä kuiskasi: Lopeta jo, koko seuraväki on käynyt jo kaksi kertaa vessassa. (käytetty sana oli kansanomaisempi).
Tosessa tapauksessa joku seurakuntalainen totesi, että eräs vanha kunnioitettu saarnaaja oli niin heikossa kunnossa, ettei meinannut millään jaksaa sanoa viimeistä sanaa.

Meillä oli lapsuudessa sellanen parin huoneen tupa, joten melko tarkkaan olen selvillä mitä siinä tuvassa tapahtui. Vanhemmillani oli ystäväpariskunta, jonka mies ei seurannut samaa rataa muiden kanssa. Hänen sanottiin olevan kirkostaeronnut ja sehän merkitsi lapsen mielessä melko pahaa juttua, mutta setä oli kumminkin niin mukava, siinä oli ristiriita. Lapsena en ymmärtänyt, että sota oli vain muutaman vuoden takana, vaikka meidänin siinä vanhemmassa tuvassa oli vielä ne pimennysverhot paikoillaan. No miehet polttelivat pöllitupakkia semmosen puuholkin kanssa. Siinäkin oli sellainen miehekäs taito poistaa se tumppi. Holkki pantiin vasemman käden peukalohankaan ja kämmenestä muodostettiin sellanen kuppi, johon läväytettiin oikealla kädellä voimakkaasti ja tumppi lensi jonnekkin. Miehet puhuivat paljon sodasta. Siis tämä setä kuvaili mitä tapahtui, kun sotilaspappi saapui korsuusn. Veljet päättivät näyttää hänelle miten pieru palaa. Yksi kävi flanellikalsareissa nelinkontin ja toinen raapaisi tulitikun samaan aikaan, kun metaani purkautui ja liekkihän siinä leimahti. En muista ihan tarkkaan pettivätkö ompeleet, mutta komea oli esitys.

Vaikka meillä oli pieni mökki, niin kuitenkin isompien seurojen aikaan mahtui myös jokunen yövieras. Ähtäristä isän syntymäseuduilta oli usein perhe. Myös yksi romaanipariskunta yöpyi joskus, heillä oli ikäiseni tyttö mukanaan , varmaan lapsenlapsi. He sanoivat, että mökeistä sai siihen aikaan paremmin yösijaa kuin suuremmista taloista.