Kol 3:
15. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.

Mieleeni tuli vanhan tarinan joku osa, josta en muista muuta kuin tämän: Kost Jumal kiitteli ukko. Jotain hyvää oli tapahtunut, sen muistan eikä kostaminen tarkoittanut muuta kuin palkitsemista. Elämän kääntyessä illaksi on hyvä katsahtaa myös sinne taakse. Ei siinä tarkoituksessa, että kaivelisin asioita, joita on tapahtunut pahassa mielessä. Ei edes sitä, että joku olisi kohdellut kaltoin, että voisi vaatia hyvitystä. Olisi siunattua, jos löytäisimme elämästämme johdatuksen. Löytäisimme niitä valinnan hetkiä, jolloin olemme valinneet jostain kumman syystä sen vaihtoehdon, joka ei ole ilmeinen. Kiitollisuudella muistan ystävääni Ristoa, jonka innoittamana ammatin valinta tuli tehdyksi.

Minä olen ollut havaitsevinani johdatuksen ihan lapsuudesta asti. Sain vanhemmat, jotka olivat kovan elämän käsittelemiä, eivätkä saaneet seesteistä vanhuutta yhdessä viettää. Olin lapsena yksinäinen, joten en ole tottunut kasvamaan kiinni ihmisiin syvemmässä mielessä. Hankin koulutusta ihan hyvään ammattiin ja erään kaverin kanssa piti perustaa yritys sille alalle, mutta jotenkin se hiipui ja en saanut jäädä sille lapsuuteni paikkakunnalle. Aikanaan tutustuin myös syntielämään, mutta siinäkin olen löytänyt johdatuksen ja varjeluksen, etten voinutkaan mennä asioissa niin syvälle kuin mieli olisi kyllä sallinut. Jumala siis varjeli tuhoutumiselta.

Johdatuksenomaisesti sain mahdollisuuden perustaa perhe ja sain neljä ihanaa lasta, joista sisäisen köyhyyteni vuoksi en osannut nauttia niinkuin olisi voinut. Itseni tähden koitan korjata asiaa lastenlasten suhteen. Uskonelämääni on liittynyt paljon kyseenalaistamista ja jopa kapinaa, mutta ymmärrän Jumalan varjelleen sellaiselta flekmatisoitumiselta, jossa ei mitään tapahdu ei hyvää eikä pahaa. Jumala on käyttänyt ikäänkuin minun turmelustani siihen, että olen kaikesta huolimatta säilynyt avoimena Herran puheelle. Hän on puhunut paljon asioita siinäkin vaiheessa, kun piti tehdä ratkaisuja, jotka normaalisti tuhoavat ihmisen. Näin yleinen mielipide hengellisessä kodissani silloin tulkitsi asiaa ja kai vieläkin tulkitsee.

Tänään olen kiitollinen niin monesta asiasta, etten voi kaikkia tulkita sanoin. Kiitän perheestäni, joka on ollut tukenani silloinkin, kun olen ollut heikoilla. Olen kiitollinen niistä hävettävistäkin asioista, koska ne ovat murtaneet osaltaan omahyväisyyttäni, joka taasen oli nuorena se pelastusrengas , jonka varassa selviydyin murrosiän yli. Tänään tunnen kiitollisuutta vaimoani kohtaan, jonka kanssa saan vanheta omana itsenäni. Olen kiitollinen lapsiani kohtaan, että pitävät yhteyttä ja saan tavata lapsenlapsiani, joista iloitsen suuresti. Olen kiitollinen pikkuruisesta seurakunnastamme, jossa saan olla rakastettuna ja hyväksyttynä. Pienessä kodinomaisessa ympäristössä, jossa kaikki tunnemme toisemme ja olemme toistemme tukena rakastaen ja anteeksiantaen. Olemme matkalla, emme vielä päämäärässä, mutta matkalla, joka on autuasta.

Olen kiitollinen palvelutehtävästäni. En ole saanut puhua tuhansille enkä montaa kertaa edes sadoille, mutta olen tuntenut Jumalan siunaavaa läsnäoloa ihan sellaisissa kokouksissa, missä on ollut yksi vanki ja yksi vartija kuulemassa. Jeesuksellani oli aikaa yhdelle ihmiselle ja se on hyvä esikuva meille.
Monesti olen ollut menossa harhateille, mutta Jeesukseni on rapsutellut vitsalla ja palauttanut siihen alkuperäiseen kutsumukseen, jota olen kantanut sisimmässäni melko kauan ennen siihen valmistumista. Kunnia Jumalalle, kunnia Karitsalle!