Matt 16: 5 He saapuivat vastarannalle, mutta opetuslapset olivat unohtaneet varata leipää mukaansa. 6 Silloin Jeesus sanoi heille: ”Pitäkää varanne. Varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta.” 7 Mutta he vain puhelivat keskenään: ”Meiltä unohtui leipä.” 8 Jeesus huomasi sen ja sanoi heille: ”Te vähäuskoiset! Te puhutte vain siitä, että teillä ei ole leipää. 9 Ettekö te vieläkään ymmärrä? Ettekö muista niitä viittä leipää, joista riitti viidelletuhannelle? Ja kuinka monta korillista te vielä keräsitte? 10 Entä ne seitsemän leipää, joista riitti neljälletuhannelle? Ja kuinka monta korillista te keräsitte? 11 Kuinka te ette ymmärrä, etten minä puhunut teille leivistä? Varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta.” 12 Silloin he ymmärsivät, ettei hän käskenyt varoa leipätaikinan hapatetta, vaan fariseusten ja saddukeusten opetusta.

Katselin pätkän Israelin kansan valmistautumisesta juhlan viettoon. Happamattoman leivän juhla edellyttää, että kaikki hapan pitää poistaa talosta ja kaikki astiatkin on puhdistettava. Siinä havainnollistettiin miten hapatuksen poistaminen osaltaan tapahtuu. Aterimet ja teräksiset astiat upotettiin kiehuvaan veteen määräajaksi. Kattiloista irroitettiin kaikki kahvat ja ne puhdistettiin erikseen. Siinä näkyi selkeästi, että puhtaalta näyttävän kattilan kahvojen kiinnityskohdat olivat keränneet likaa, joka piti myös kiehuvassa vedessä poistaa.

Jäin miettimään hapatteen eli hapantuneen lian osuutta elämässäni ja samalla tulee tietysti ajateltua laajemminkin. Kuuntelin erään julistajan sanaa. Hän julisti voimakkaasti, että kaikki olemme syntisiä ja olemme Jumalan kirkkautta vailla. Aamen! Ilman Jeesusta me kaikki joudumme helvettiin! Aamen, näin on! Odotin hetken opastusta miten synti ja Jeesus hoitavat homman, mutta koin jääneeni vaille jotain oleellista. Olen jostain lukenut nöyrästä ihmisestä, joka sanoi olevansa kokovika! Sehän vaikuttaa ihan kunnioitettavalta. Mutta mitä sitten, jos sanotaan, että synneillä on myös nimiä. Otetaan vertaus. Onko mitään eroa siinä, jos ihminen sanoo: Olen sairas. Tai, jos hän sanoo lisäksi: Minä olen viettänyt huonoa elämää ja minulla on syfilis ja lisäksi maksani reistailee?

Toinen asia on pienehkön ilkivallan ja rikollisuuden sietäminen.. Jos polkupyörä varastetaan, niin syyllinen oikeastaan on hän, joka jätti pyöränsä varkaudelle alttiiksi. Töhriminen ja renkaiden puhkominen on okävä ilmiö, mutta ei oikeastaan enää rikosnimikkeissä mukana. Samaa saamme havaita uskovien keskuudessa ei riitaisuus, panettelu, juoruaminen, kadehtiminen pilkkaaminen eikä tässä maailmassa eläminen ole enää syntimäärityksissä, koska niistä ei luovuta.

Tästä on kyse olenko kunniallisesti kokosyntinen, vai olenko kaappijuoppo ja haureellisen elämäntavan harrastaja? Nämä ovat ilmeisiä asioita, jotka me jokainen ymmärrämme, mutta mitä on sitten hapatus, joka piileksii kattilan pakeliittikahvan kiinnityskohdassa? Raamattu puhuu kahdesta hapatuksesta. Kun Jeesus puhui kolmesta vakallisesta jauhoja, hän puhui siinä leivän hapatuksesta, joka teki kaikesta tasalaatuista taikinaa. Kavahdettava hapatus oli fariseusten ja saddukeusten hapatus. Mitä se on? Se on sellaista uskonharjoitusta, jossa ei Jeesuksella ole sijaa, koska itsellä on niin paljon perinnettä.

Etsimättä nousee mieleen Emmauksen matkaajat. Jeesus ilmestyy vain vähän jälkeen ylösnousemuksensa eivätkä Hänen opetuslapsensa tunnista Häntä. Vasta leivän murtaminen muistuttaa Hänestä, joka oli pitänyt niin hyvää huolta. Miten nämä veljet olisivat kohdanneet Hänet, jos eivät olisi lähteneet liikkeelle. Jos eivät olisi istuneet kuulemaan tuntematonta julistajaa. Kunnon juutalaisen tavoin heidän olisi pitänyt ottaa selvää, onko matkaaja edes juutalainen. Sopiiko hänen kanssaan kulkea. Ei, he eivät kuurninneet niin tarkasti, koska heillä ei ollut toivoa maanpäällä. Ei ollut ymmärtäväistä saatavissa, jolta olisi voinut kysyä, mitäs nyt tehdään? He pakenivat sitä paikkaa, jossa toivo oli syttynyt, mutta myös perusteellisesti sammutettu. Missä ovat nyt ne emmaushenkilöt, jotka tunnistavat Herran leivän murtamisesta eli sanan julistamisesta. Hän, joka jakaa leipää ja antaa elämänsä jokaiselle, joka ottaa vastaan. Lukitussa huoneessa asuvien pitäisi havaita, että lukon saa vain sisäpuolelta auki. Ja ulkona on aurinko noussut ja hälventänyt yön sumun. Kaiken kansan pitäisi syödä happamatonta leipää hetken yhdessä niin, ettei kukaan laittaisi omaa hapatettaan siihen ja tekisi sitä veljelle tai sisarelle vastenmieliseksi. Anna Herra rauhasi meille tänäänkin!