2. Piet 1: 5. Niin ahkeroitkaat kaikella vireydellä teidän uskonne avua osoittamaan, ja avussa tointa,
6. Ja toimessa kohtuullisuutta, ja kohtuullisuudessa kärsivällisyyttä, ja kärsivällisyydessä jumalisuutta,
7. Ja jumalisuudessa veljellistä rakkautta, ja veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
8. Sillä koska nämät täydellisesti teissä ovat, niin ei he teitä salli löydettää joutilaina eli hedelmättöminä meidän Herran Jesuksen Kristuksen tuntemisessa.
9. Mutta jolla ei näitä ole, hän on sokia, ja ei näe mitään kaukaa, ja on unohtanut itsensä olleen puhdistetun entisistä synneistänsä.
10. Sentähden, rakkaat veljet, ahkeroitkaat paremmin sitä, että te teidän kutsumisenne ja valitsemisenne vahvistaisitte; sillä jos te sen teette, niin ette suinkaan koskaan kompastu.
11. Sillä teidän sallitaan alttiisti käydä sisälle meidän Herran ja Vapahtajan Jesuksen Kristuksen ijankaikkiseen valtakuntaan

Kun harjoittaa hengellisiin tilaisuuksiin osallistumista koko ikänsä vaihtelevasti, niin tähän ikään on kuullut yhtä ja toista. On kuullut, että Jeesuksen seuraaminen merkitsee leveitä sänkyjä ja komeita autoja. Toisaalta se voi merkitä uraa kansainvälisenä julistajana, joka herättää kuolleita ja parantaa kaikki sairaat. Jollekkin se merkitsee suihkukoneella lentämista maan äärestä toiseen. Joku voi sanoa, ettei tarvitse enää rukoilla asioiden puolesta, voi vain käskeä ja se tapahtuu. Jonkin mielestä ihminen voi vaatia itselleen tai seurakunnalleen kiinteää ja irtainta omaisuutta. Ja kaikki Jeesuksen nimeä käyttäen.
Joidenkin jumalasuhde on sellainen, että seuraaja kääritään kaikkeen ajalliseen hyvyyteen.

Toiseksi joskus saa kuulla julistusta, jossa kaikki on kitsasta ja kivuliasta ja pelastuksessa ollaan jatkuvasti niin tarkalla, että minä hetkenä tahansa sen voi menettää lähes mistä syystä tahansa. Joku saa varmuuden pelastuksestaan siitä, että meitä on niin paljon ja lisää tulee jatkuvasti. Toisella taasen on varmuutena se, että harvat ovat valitut. Jopa siihen asti, että vain muutamia perheitä ikäänkuin mallikappaleet tulevat Suomesta saamaan pelastuksen. Onhan se ihmeellinen onni, joka minua itseänikin kantoi monen häpeän läpi: Odottakaas viimeistä tuomiota!

Paavali kehottaa etenemään ja kasvamaan pelastuksen alkeista eteenpäin. Milloin olen kuullut puhuttavan siitä? En muista! Pelastukseen pääsemisestä paljon puhutaan. Ratkaisusta ja uudistumisesta siis niistä asioista, jotka koskevat uskon alkutaivalta. Joku on sitä mieltä, että vanhemmat jo sinetöivät pelastuksen ja nyt vain levätään siinä. Ei siis tarvitse tehdä mitään pelastuksen asiassa. Toinen koulukunta sanoo, ettei voi tehdä mitään eikä oikeastaan saa tehdä mitään, koska Jeesus on tehnyt/tekee kaiken. Jumalalla on siis betoniporsastarha maanpäällä. Betoniporsaat eivät taatusti liiku itsenäisesti mihinkään. Ne pysyvät tarkasti paikallaan, johon nosturi on ne sijoittanut, mutta mihin Jumala tarvitsee betoniporsastarhaa?

Menkää kaikkeen maailmaan!!! Kyllä saa huutaa betoniporsaille, mutta mitä tapahtuu? Saarnatkaa parannusta ja syntienanteeksiantamusta!! Ja betoniporsas menee???
Jeesus kantaa lammastaan olallaan! Pieni kysymys? Miten, kun Hän ei ole fyysisesti täällä? Samarialalinen hoitaa ja auttaa, mutta kuka Hän on? Miten Hän toimii taivaasta käsin? Onko nyt niin, että hunajainen julistus ei kosketa arkipäivän uskoa enää lainkaaan? Ei tarvitse, ei voi eikä saa tehdä mitään. Jos teet olet omanparannuksentekijä ja hengellinen bodari? Missä piilee ne seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät notkistaneet polviaan baalille? Missä on Johannes, joka huutaa: Tehkää parannuksen soveliaita hedelmiä? Olemmeko tulleet aikaan, jolloin uskoa kaupitellaan. Ollaanko ajassa, jolloin toteutuu lehtimyyjän tarjous: Tilaa lehti, joka maksaa 39 euroa ja saat 65 euroa maksavan kellon lahjaksi? Tämä maa tarvitsee herätyksen ja se alkaa siitä, kun sana alkaa koskettaa ihmisiä arkityössään. Synti maistuu kuolemalle uudelleen. Siihen tilaan tulee myös armon suloisuus ristin veressä. Ei muulla tavalla!