Tänään lähdin oikein vartavasten ulos. Siis ilman järkevää asiaa ihan vain ollakseni ulkoilmassa. Otin kameran mukaani ja ajattelin harjoittaa valokuvauksen opiskelua. Kuvasin kiviä ja puita, käpyjä ja sammalikkoa. Yksityiskohdat metsässä ovat yllättävän upeita, kun vangitsee ne ruudulle ja ympäristö ei häiritse yksityiskohtien runsaudella. Huomasin, että metsässä elävät polttavat tupakkia ja käyttävät muovipusseja ym hylättävää.

Lopulta päädyin penkille lenkkipolkujen risteykseen. Siinä olen istunut useasti yksin ja useasti myös vaimoni kanssa. Tänään hän ei halunnut lähteä liikkeelle. Istui ja mietin. Mietin moniakin asioita. Myös sitä, että en halua istua vieraan henkilön kanssa ulkona samalle penkille. Olisiko takana joku trauma, en tiedä. Kuitenkin aina koitan hakea tyhjää penkkiä, jossa saa olla itsekseen. Mieleeni tuli myös yksityiskohta Paavolantien asuinalueelta. Siellä oli rivitaloja. Rivitalon pääoven pielessä oli pieni penkki. Sitä sanottiin odotuspenkiksi. Lapset menivät hakemaan kaveria ulos, jos kaveri ei ollut heti valmis lähtemään, niin hakijat istuivat odotuspenkille odottamaan kaveriaan.

Jeesus tulee, oletko valmis? Luki taannoin sähkötolpissa. Odotammeko Häntä oikeasti? Olemmeko ikäänkuin odotuspenkillä varusteet puettuna valmiina lähtöön. Jotain näitä mietin, kun samalla tuli mieleeni, että juuri tuo penkkki on oiva penkki havainnoida ajankulua. Näin keväisin Raisionjoen takana oleva pelto viheriöi. Siihen on kylvetty syksyllä jotain viljaa, joka valmistuu elonajaksi. Kun taasen uudelleen istun siihen penkille, näen viljan kasvavan ensin oraan, sitten korren ja viimein täyden jyvän tähkäpäihin. Sitten tulee kone joka erottaa jyvät akanoista. Jälleen maa muokataan ja kylvetään odottamaan seuraavaa kevättä.

Kun menin ensimmäistä kertaa Pelastusarmeijan juhlasaliin Hämeenlinnassa ja tutustuin yksityiskohtiin, havaitsin jotain erikoista siellä edessä. Kysyinkin, että mikä se on? Se oli vähän lattiasta kohoava pehmustettu kapea koroke ja pystysuoran alle metrin korkean seinän yläpuolella oli samantapainen asia. En ollut ennen nähnyt ja en osannut keksiä käyttötarkoitusta. Sain selvityksen, että se on katumuspenkki. Siihen voi polvistua vuodattamaan sydäntään Herralle. Siinä myös rukoilijat rukoilevat ja siunaavat tarvitsevia. Siellä tulee ihmisiä uskoon, se oli minulle ihme. Olihan se teoriassa minullekkin tuttu termi, mutta käytännössä harvinainen. Jos yksi viidessä vuodessa, siihen ei erillistä penkkiä tarvita, näin kai ajattelin.