Herpes

Voiko olla niin, että herpestä onkin kahta laatua? Fyysinen herpes, jonka tunnen, ilmaantuu silloin ja tällöin huuleeni. Muistelen, että poikkeuksetta alahuuleen. Olipa taasen edessä pikkukeikka Riihimäelle, niin silloin tämä vakituinen asukkaani ilmaisi itsensa sopivasti muutamaa päivää ennen. Erikoinen oli tämä ilmaantuminen, koska yhden ison sijasta sain kymmenen pientä pikkuruista palleroa siihen partarajan yläpuolelle sievään riviin. Heti heräsikin kiinnostus asiaan, onko tämä hiljainen aika käytetty viruksen monistamiseen ja näinollen niitä olisi nyt kymmenkertainen määrä.
Eihän siinä mitään hätää tietenkään ollut. En aikonut puhumisen lisäksi käyttää huuliani muuhun kuin puhumiseen sillä reissulla. No ehkä asemaravintolassa voisin solauttaa siitä välistä rasvaisen munkin ja kyyditä sen hyvällä kahvilla. Ihmeellistä, mutta siellä kahvi ja munkki maistuu aina hyvältä.

Herpes on punoittava ja kipeä rakkula, mutta voiko koko ihminen joskus muuttua hetkeksi kuin herpesrakkulaksi? Onpa outo kysymys julki esitettäväksi. Luonnonlaki on kuitenkin sellainen, että oudot ihmiset tekevät outoja asioita. Luulen kokeneeni herpesolotilan kukkeassa nuoruudessani. Käsitelläämpä tämä asia nyt ihan heti, niin jokainen voi sen jälkeen ymmärtää mistä on kyse.
Olin 16 ehkä 17-vuotias, kun tulin valituksi kurssille opettelemaan verhoilun jaloa ja välttämätöntä taitoa. Kursseja oli myös muita ja niinpä piti perustaa oppilaskunta ja oli perustettukin. Kurssilaiset vaihtuivat ja piti saada aikaan uusi porukka asiaa vetämään. Porukka oli koolla ja pöydän päässä istui nuori kaunis nainen. Hän oli kuulemma sihteeri. Sitten piti valita puheenjohtaja. Joku esitti minua ja tulin valituksi kuin sika säkissä, joka ei tiedä mihin ollaan menossa. Kävelin rivakasti pöydän taakse. Näin sihteerilla paperia edessään ja kynä kädessään, mutta se paperi oli TYHJÄ!

Silloin se tapahtui! Putosin kuiluun, jonka pohjalle käpertyi hikinen ja punoittava herpesrakkula. En tiennyt mitä pitää tehdä enkä sitä miten siitä tilanteesta pääsee pois. Jotain koitin mukeltaa, mutta ei yhtään järkevää sanaa eikä siihen paperille tullut sen enepää. Jotenkin se tilanne laukesi ja kaikki poistuivat tahoilleen. Nyt aikuisena olen koittanut parsia itsetuntoani kokoon niistä riekaleista , jotka jäivät jäljelle. Olen saanut ärgulpuaroomaiseti saanut selville, että olisihan siinä paperilla pitänyt olla joku asialista mitä pitää käsitellä. Toinen juttu, että keskenkasvuisille kersoille olisi pitänyt jonkin pitää opetusta yhdistysdemokratiasta. Sananlasku sanoo: Tyhmän eväät ne ensin syyvvään. Tässä tämä piti paikkansa, jos olisi ollut jotain eväitä, mutta tyhjän kopasimme.

Kyllä tähänkin olen löytävinäni hengellisen näkökohdan. Kun olin sisäisesti melkoisen iso ja kulmikas järkäle, niin siitä piti kopsasta kovemmalla kädellä ensin palasia pois. Kallio on täynnä kauniita veistoksia, siitä täytyy ottaa vain turhat osat pois ja se on siinä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s