Jostain olin lukevinani erään piispan lausunnon, joka meni ajatukseltaan näin: Me tulemme ottamaan huomioon keskusteluissa kirkon piirissä sekä raamatun, että tasa-arvon.Me siis huomioimme laaja-alaisesti asioita. Olemme huomanneet, että eduskunatalon puhemiehen aitiossa on keskimmäisen nojatuolin selkänoja korkempi niitä toisia. Olisiko tasa-arvon nimessa syytä tehdä muutoksia remontin yhteydessä? Tällä tavalla me voimme keskittyä omasta mielestämme oleelliseen.

Jos ryhtyisimme epäkiitolliseen tehtävään ja tutkisimme asioita Raamatun valossa. Sieltä nousee esille ne ohjeet, joita olemme tottuneet nimittämään kymmeneksi käskyksi. Oikeastaan olemme tottuneet, että se olisi yhdeksän ja puoli, kun kuvantekeminen on siitä poistettu. No älkäämme syyllistäkö taiteilijoita, heillä on luomisen palo ja mikä ihminen on sitä sammuttamaan. Kuitenkin joudumme toteamaan, että Raamattua käsitellään epätasa-arvoisesti. Joku käsky otetaan ja joku toinen jätetään. Kun näin tapahtuu, niin ihmiset, joita käskyt koskevat, joutuvat eriarvoiseen asemaan.

Henkilö tekee henkirikoksen ja joutuu telkien taakse. Toinen henkilö tekee aviorikoksen ja saa selkään taputtelua. Jos tuollainen onni kohtaa ihmistä niin onhan se väärin jättää käyttämättä. Jos joku himoitsee ja ottaa luvatta vaikkapa pätkän lenkkimakkaraa, saa tuomion, mutta himoita naapurin emäntää ja vietellä itselleen ei ole edes aina paheksuttavaa, kun se entinen mies oli niin tylsä.

Näissä kaikissa tulee esille Raamatun sivuilta Jumalan mieli ja kirkollisessa keskustelussa ihmisen mieli. Ja tänään me sitoudumme soveltuvin osin ottamaan huomioon molempia. Varsinkin, kun tärkeät henkilöt uhkaavat jättää seuraavat kirkolliset vaalit väliin tuohtuneena, kun sitä kirkkolaivaa ei käännettykään mihinkään. Suunta voi olla kelvoton, mutta uudet tuulet saattaisivat tehdä siitä vielä kelvottomamman.

Vanhantestamentin mukaan henkirikos ja aviorikos ovat kuolemalla rangaistavia rikoksia. Tämä on Jumalan mieli. Mikä antaa luvan eriarvoistaa näitä asioita, sillä uskovalla pitäisi olla Kristuksen mieli. On luonnollista, että emme halua ryhtyä pyöveleiksi, mutta se ei muuta Jumalan tarkoitusta. Rakkaudesta puhutaan paljon ja Jeesuskin sanoi: Rakkaus täyttää lain summan, koska se ei tee kenellekkään mitään pahaa. Tästä näemme, että ”rakastuminen” toisen ihmisen puolisoon ei ole Jumalan tarkoittamaa rakkautta, koska se rikkoo jakojäännösten sydämet! Emme ole vielä ihan joutuneet vapaaseen pudotukseen, joten vielä on mahdollisuuksia.

Hallituksen värkkäys on menollaan ja siihenkin pitäisi rukoilla siunausta, että saisimme rauhan ja kasvun vuosia ja leipää kaikille.