Välipäivät

Painiskelin viikolla erään asian kanssa kysellen, mitä nyt. Sain kansankielellä ilmaistuna vastauksen: Ihan sama! Heräsin melko aikaisin, mutta jatkoin sitten nukkumista, kun selkeää toimintasuunnitelmaa en saanut. Kun sitten heräsin myöhemmin uudestaan, sain sanan: Välipäivät! Mitäs ne sitten ovat? Kansan suussa välipäivät ovat joulun ja uudenvuoden välille jäävät vähäiset arkipäivät, jolloin ei oikein olla juhlassa eikä arjessa. Pysytään vielä kansankielessä niin meillä on kaksi nimeä, jotka antavat vapaata. Pientä eroa on siinä, että toinen nimi antaa vain vapaata, siis pekkanen. Toisesta saa vielä rahallistakin hyvitystä, jos töihin joutuu.

Herää siis kysymys: Miksi pitää maksaa tuplapalkkaa nimestä, johon ei uskota? Tämä on raaka kysymys, mutta mielestäni tarpeellinen. Itse elän aivan ilmeisesti välipäiviä niitä kymmentä, jotka erottavat helatorstain helluntaista. Muutamia päiviä sitten oli taivaaseenastumisenpäivä. Jeesus siis meni taivaaseen, mutta keskimääräisesti ei kaikki sitä huomanneet silloin, eikä ehkä nytkään. Niitä todistajia oli vain pieni joukko. Nyt elämme siis aikaa, jolloin ei ole enää Jeesusta keskellämme eikä Pyhä Henki ole vielä tullut. Elämme hetkeä, jossa kantaa vain lupaus: Ei monen päivän perästä! Tai itse elän, jos tahdot elä kanssani näitä hetkiä. Yksi neuvo annettiin! Pysykää koossa! Miten se toteutuu, jos kukaan ei edes tiedä mitään tapahtuneen? Hänen ystävänsä tietävät, jotka ovat kuulleet kutsun: Seuraa minua! Jotka näkivät ne ihmeet, mutta saivat myös tietää, etteivät ihmeet ole kaikki, vaan on vieläkin ihmeellisempää.

Eikö meidän sydämemme palanut? Näin kyselevät ne Jeesuksen ystävät toisiltaan. Eikö meidän sydämissämme syty pieniä liekkejä, kun saamme omassa seurakuntaperheessämme muistaa Häntä, joka meidät vedellä pesten ja verellä puhdistaen on ottanut omakseen. Pysy koolla kanssani ystäväni ja rukoillaan, että uusi päivä koittaisi vielä edes kerran rakkaassa isänmaassamme. Päivä, joka tulessa ilmaantuu. Joka kääntää lasten sydämet isien puoleen ja isien sydämet lasten puoleen! Olisiko Isä hylännyt kansansa? Ei suinkaan, mutta kutsun kuulevalle kutsun lopussa on se tuttu vp. Isä odottaa vastaustamme kutsuun. Ala määkiä ahdistettu karitsa, niin pääset Hyvän Paimenen harteille. Siinä on hyvä olla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s