Paavali sanoi: Kaikki ovat pois poikenneet.. Mieleeni tulee koti ja kotikylän asiat. Tänään on mielessäni uskova naapurimme Sikstus jota Sikstuksi sanottiin. Hänellä oli peltoa Rääsyn perillä. Ne pellot olivat sen verran kaukana, että sieltä saivat lähinnä heinää karjalle. Siellä oli sellainen tyypillinen hirsilato, jossa kuivat heinät pysyivät hyvässä kunnossa. Siihen aikaan isännillä oli parireen päällä sellainen krinniksi sanottu heinähäkki, jolla oli hyvä kuljettaa heinäkuormia.

Sikstuksella oli sellainen tapa, että palatessa hän ajoi mökkimme ohi johtavaa tietä ja usein poikkesi meillä. Isä oli varustanut pihassamme sellaisen korkean kiven ja laittanut siihen rautaisen renkaan, johon hevonen voitiin parkkeerata.Hän siis poikkesi eli käänsi hevosen pois suoralta tieltä ja tuli pihaamme. Jatkaakseen matkaa, kun kahvit oli juotu, kuulumiset vaihdettu ja tupakkia poltettu sopiva määrä. Pohojammaan kielessä poikkeaminen on poistumista normaalireitiltä ja jonkin ajan kuluttua palataan aiotulle reitille.

Kun Paavali sanoo: Kaikki ovat pois poikenneet! Mitä hän oikeasti siinä sanoo? Eikö hän, joka poikkeaa pois, ole ollut tiellä aiemmin? Ajattelen pientä pojanpoikaani. Hän on vasta: Syntynyt, imenyt, tahrinut vaippansa, oppinut ryömimään ja nyrpistämään nenäänsä. Onko hän tiellä, vai onko hän poikennut? Vai oliko hän poikenneena vai tuleeko hän poikkeamaan?

Jossain piireissä poikenneet tietävät itse ja sanovat olevansa luopion tiellä. Luopiotkin saavat armon, kun sitä anovat Herralta. Nämä asiat liittyvät herätyksen esteisiin. Ne on raivattava pois, mutta kuka kykenee sen tekemään? Kuka tunnustaa ensimmäiseksi, että on ollut väärässä? Kenen kunnia antaa periksi tunnustaa, ettei kastekysymys ole pelastuskysymys!