Härkää sarvista

Meillä on siis ongelma kristikunnassa. Jumittunut asemasota, jossa bunkkerit ovat teräsbetonia. Me tiedämme sotahistoriasta, että on ollut kaksi linnoituslinjaa: Maginot ja Mannerheim. Mannerheim-linja oli monessa kohdassa vain lapiolla kaivettua ojaa, tosin oli bunkkereitakin. Sitten oli Salpalinja, jossa piti voittaa tai kuolla. Salpalinjalle eivät päässeet. Miten oli Mginotin laita? Se oli kauttaaltaan vahvasti varustettu, mutta siellä olivat takaovet, joista käsin se vallattiin.

Kristikunnan bunkkerilinjat ovat kasteen toimituksessa. Sillä alueella ei toteudu se sana: Toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa! Julkisuudessa puhutaan lapsikastelusta ja toisaalta uittoyhdistyksistä. Voiko kumpikaan kanta olla Jumalan mielen mukainen? Vastaus: Jumala ei ole lainkaan mukana tässä keskustelussa. Tiedän ottavani riskin, kun tämän blokkauksen laitan, mutta en pelkää sitä. Mistä sitten tulevat juuret kumpaankin tapaan? Jumalan sanasta tietenkin. Yksi tulkitsee yhdellä tavalla ja toinen toisella.

Otamme vaikkapa uskovien kasteen. Se voidaan johtaa ensimmäisestä helluntaipäivästä ja myös Markuksen evankeliumin lopulta. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko se joutuu kadotukseen. Tämä on selvää ja simppeliä asiaa.

Lapsena suoritetun kasteen voimme johtaa Matteuksen evankeliumin lopulta eli lähetyskäskystä: Kastakaa ja opettakaa. Kun lapsi kastetaan, niin vnhemmat ja kummit sitoutuvat opettamaan mitä Jeesus on käskenyt pitää. Tässä tapahtuu majesteettirikos, jos ei lapsia kasteen jälkeen opeteta ymmärtämään Jeesuksen oppia.

Miksi emme voi tehdä sitä yksinkertaisinta asiaa, joka voisi eheyttää kristikuntaa: Kunnioittaa ja hyväksyä oma kasteemme olipa se kumpi tahansa sekä hyvääksyä ja kunnioittaa se toinen tapa kastaa. Olen varma, ettei mitään syntiä tapahtuisi, vaan paljon jäisi rakkauden rikosta tekemättä.

Mitä sitten tulee luterilaisen kasteen jälkeen tapahtuvaan uskovien kasteeseen, voimme katsoa ainakin aihetodisteita. Profeetta Hesekiel todistaa Jumalan puolesta, että Jumala ei muista syntisen syntejä, kun hän tekee parannuksen eikä myöskään vanhurskaan vanhurskautta, jos vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan. Ei siis ole olemassa mitään entistä vanhurskautta, jota voisi lukea hyväkseen. Syntinen tulee Jumalan eteen ihan uutena syntisenä ja saa armon, kun sitä rukoillen anoo.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s