Ehkä olen kertonutkin, että minulla on ylimuistoinen nautintaoikeus kylpeä saunassamme kahdesti viikossa. Keskiviikko on niistä toinen. Kylpyhuoneen kaapissa oli pieni pahvilaatikko, jonka etiketti kertoi, että sisältönä on Sisukas. Olin saanut se joksikin lahjaksi, mutta lahjaa ei oltu vielä otettu käyttöön. Erään kerran sitten päätin, että onhan sitä ainakin kokeiltava. Se on sellainen vuolukivestä sorvattu kuppi, jonka keskellä on nessinkinen pilli. Kun laittaa sen kiukaalle kivien joukkoon pystyasentoon ja täyttää sen vedellä, niin kuumuus vaikuttaa siten, että sieltä putkesta alkaa tulla sellasia ruiskauksia. Se ikänkuin sylkee sen sisällön ulos.

Eilen sitten istuskelin taasen lauteilla ja katselin Sisukkaan purkauksia ja siitä lähti ajatus juoksemaan. Päädyin rukouksessani siihen, että aloin hokea: Isä ota syliin! Useita kertoja toistin noita sanoja kunnes sisimmässäni ”kuulin” Isän sanat: Poikani, sinä olet minun sylissäni! Sinä et tiedä minkälainen sinun elämäsi olisi ollut, jos Minä en olisi pitänyt sinua sylissäni! Se laittoi minut hiljaiseksi, niin mitä se olisi ollutkaan?

Mieleeni alkoi tänä aamuna tulvia asioita, jotka olisivat voineet tuhota minun elämäni tai ainakin tehdä siitä tosi ikävän, jos varjekleva käsi ei olisi pitänyt huolta. Eräs julistaja puhui kerran sanoista: Mutta kaikki on Jumalasta! Hän kertoi tilanteesta, kun hän on palaamassa suuresta hengellisestä kokouksesta, josa Pyhä Henki oli toiminut ihmisten keskuudessa. Hänessä kasvoi tyytyväisyys, kyllä minä sentään olen sinulle Jumalani melko tärkeä henkilö. Seuraavassa hetkessä Herra antoi opetuksen, joka on puettu sanoihin: Ilman Minua te tette voi mitään tehdä!

Aina ei ole sanoja, vaikka kuinka haluaisi auttaa. Aina ei Taivas vastaa olipa tilanne mikä tahansa. Aina ei ymmärrä itsekkään, mitä olisi voinut tapahtua, jos jotain yliluonnollista väliintuloa ei olisi tapahtunut. Minun urani olisi päättynyt ensimmäiseen kersanttivuoteen, jos Jumala ei olisi antanut eräälle virkamiehelle armollisuutta. Miksi Hän minua on säästänyt? En tiedä, en todellakaan. Hän tietää ja ehkä saan siitä joskus tiedon. Helposti sitä ajattelee, että suomalainen mies menee vaikka läpi harmaan kiven. Joinakin hetkinä luen hyväkseni jotain jääräpäisydestäni eli sisukkuudestani. Toisena hetkenä tulee mieleen, jospa asiat olisivatkin sujuneet helpommin ilman niin kovaa sisua? Olen siis havainnut todeksi, että ei sisu vaan Jumalan armo on se elementti, joka kantaa.