Jumala sanoi Kainille: Veljesi veri huutaa minulle maasta, noin vapaasti muistellen. Abelia siis haavoitettiin ja hän menehtyi. Jeesusta haavoitettiin ja Hän menehtyi. Ilmestyskirja kertoo marttyyreista, jotka huutavat alttarin alla: Herra miksi et kosta meidän vertamme…

Haavoittaminen eli haavoille lyöminen satuttaa ja verenvuoto tuo kuoleman. Kuitenkin Jeesuksen veri on eri veri kuin Abelin tai eläimen veri. Jos minua haavoitetaan fyysisesti tai henkisesti, miten reagoin? Huudanko kostoa niinkuin Abel? Vai ajattelenko niin, että kaksituhattavuotta sitten tämäkin isku oli siellä ristillä. Oletko ja olenko tyytyväinen, että haavoittaja saa olla vapaa ilman mitään parannuksen tekoa, koska kaikki synnit on jo maksettu, tulevatkin?

Vai onko kuitenkin niin, että minussa ja sinussa elävä Jeesus kuitenkin kärsii kivun edelleen reaaliajassa? Jatkon ratkaisee se kumpi meissä alkaa huutaa uskovan oma identiteetti eli aabelinveri alkaa vaatia hyvitystä? Vai alkaako Jeesuksen veri vuotamaan anteeksiantamuksena ja esirukouksena?

Kun blokkailen Kotimaan verkkosivulla, niin lainailen tekstiäni sieltä ja käsittelen asioita tarkemmin ja ehkä henkilökohtaisemmin täällä. Minua on askarruttanut ne marttyyrit, joista Ilmestyskirja puhuu. He huutavat alttarin alla: Herra miksi et kosta meidän vertamme… Olisiko taivaassa joku kostoa huutava joukko? Vastaus on: Ei ole! Yksinkertaisesti siitä syystä, että taivaassa ei ole alttaria. Ketä ne sitten ovat? Ne ovat fyysisesti eläviä uskovia, jotka ovat ”teloitetut” eli harhaoppisiksi tuomittu uskonnollisten ihmisten toimesta. Näiden ihmisten ”päällä” vietetään hengellisiä juhlia maallisessa hartauden lihavuudessa. Vaikka Jumalan näkökulmasta he ovat puetut valkeisiin vaatteisiin, niissä on lihallisuutta vielä niin paljon, että pyytävät Jumalaa näyttämään niille teloittajille. Siellä virtaa vielä aabelin veri eikä Jeesuksen sovintoveri.