Katselin eräänä päivänä vanhaa videonauhaa, joka oli kuvattu silloisen kotini olohuoneessa. Siinä nauhalla keskusteli kaksi parrakasta ja tummatukkaista miestä. Toinen oli Aarre Kuukauppi ja minä olin toisena. Aarre oli juuri saanut enemmistön äänistä Inkerin kirkon piispanvaalissa. Hänet oli siis valittu, mutta ei vielä vihitty virkaansa. Samassa nauhassa oli edellä Konnovon kyläkirkossa kuvattu lyhyt haastattelu, jossa haastattelin tai esitin kaksi kysymystä silloiselle Inkerin piispalle Leino Hassiselle. Hassinen oli jo ikämies toimeen ryhtyessään ja siinä hän esittikin toivomuksen, että saisi luovuttaa valjaat vahvoille nuoremmille harteille.

Tänään osallistuin Kansanlähetyksen lähetysjuhlaan, jossa lähettejä siunattiin lähtemään palveluspaikoilleen. Tilaisuuden lopuksi istuin tarkoituksella käytävän penkille ja toivoin näkeväni tuttuja. Toiveeni sikäli toteutui, että tuttuja kasvoja solui ohitseni paljon, mutta tuntemattomia vielä enemmän. Joitakin sain tervehtiä ja joku pysähtyi hetkeksi ja eräs ystävä istuutui viereeni ja saimme hetken keskustella.

Kohtasin myös piispa Aarre Kuukaupin rouvineen ja ilahduin kovasti siitä, että hän tunnisti ja pysähtyi hetkeksi. Saimme tervehtiä ja vaihtaa kuulumisia. Pyhä Henki on ihmeellinen, joka yhdistää ja pitää yllä sellaista yhteyttä, että vaikka tapaamme vuosien jälkeen, voimme kokea läheisyyttä eikä sanoja tarvitse etsiä. Siinä kohtasimme hetken parrakkaat ja harmaantuneet miehet. Toivotimme siunausta toisillemme ja niin erkanimme. Emme tiedä milloin seuraava kohtaaminen tapahtuu, mutta uskon ja tiedän, että ainakin siellä kohtaamme, jossa ei aikataulut meitä hätyyttele.