Yhteiskunnassa ja kristikunnassakin on useita kahtiajakoja. Yksi sellainen on: Kirkko ja vapaat suunnat! Aiemmin tämä oli selkeä raja tosin Helluntaiherätykseen on voinut kuulua myös Evlut kirkon jäsen, niin kauan, kun liike on profiloitunut herätysliikkeeksi ei ole syyllistynyt kahden kirkon jäsenyyden leimaamaksi. Tässä suhteessa tilanne on joko selkiytynyt tai sitten jyrkentänyt kantoja ja eroja.

Sodan aikana on rintamalinjojen välissä ollut ns eikenenkään maa. Hengellisellä kentällä se on muuttunut kaikkien maaksi. Kirkoissa voidaan pitää sanaan, rukoukseen ja ylistykseen liittyviä tilaisuuksia kaikille kaikkea periaatteella. Tarkkaan en koodia tunne, mutta esiintyjien taustat ovat laajasti edustettuina eikä ongelmia synny, kun määrättyjä reunaehtoja noudatetaan. Kun kirkko hyväksyy toiminnan, niin ne koristavat kirkkotilojen käyttöastetta mukavasti ja silloin myös tilat ovat tarkoituksenmukaisessa käytössä.

Tilaisuuksia myös mainostetaan ja joskus niissä ilmenee sanontoja, joihin olen kiinnittänyt huomiota. Mainoksissa on sanontoja: Nimekkäitä puhujia, tunnettuja puhujia tai peräti suoraan siitä ja siitä kirkosta tai herätyksestä sieltä ja täältä. Utelias suomalainen haluaa nähdä aina jotain uutta. Kuulla suloisia sanoja! Kuulla profetioita, jotka ovat vaikuttavia kuunteluhetkellä. Onko kukaan tarkannut hedelmää? Ovatko profetiat toteutuneet? Tuleeko nimekäs puhuja itse herätyksen keskeltä? Onko hänellä Jumalaan turvaava seurakunta takana lähettäjänä? Muutamia kysymyksiä, joita olen miettinyt pienehkössä päässäni. Varmaankin olen monen mielestä liian olematon miettimään koko asiaa. Minulla on sellainen ymmärrys, että muurahainenkin miettii jotain raahatessaan männynneulasta pitkin polkua. Enkä voi sanoa hänelle, sinä olet vain muurahainen, minä voisin tallata sinut hengiltä, jos haluaisin.

Nimekkäitä ovat siis ne, joita on äänestetty virkaansa ja viran tuoma pätevyys vaientaa monta piipitystä. Sitten on vain niitä, joita mainostetaan, kehutaan ja kutsutaan uudestaan ja uudestaan. Jopa niin nimekästä voi olla toiminta, että kutsutaan vaikka kolehti lähtisi matkaan lähes lyhentämättömänä. Onhan se suuri kunnia, että HÄN suostuu tulemaan meidän mataliin majoihin. Joku sanoi joskus, että kummastuttaa sellaisten profeettojen kutsuminen, joiden profetiat eivät pääsääntöisesti toteudu, mutta tallenteiden menekkiin ei vaikuta. Olemmeko jo niin irtautuneet Jumalan sanasta, että ei makuaisti enää toimi. Jossain vaiheessa nuoriso maustoi ketsupilla kaiken ja silloin kaikki on hyvää.

Tällä alueella on rauha maassa, mutta miksi sitten totuudenviljelijät ovat joutuneet marginaaliin. Heidän lukumääränsä ei kaunista tilastoja, ovat siis tarpeettomia. Olemmeko tulleet aikaan, jolloin terveen opin sietokyky on alentunut ja tullut allergiaoireet sijalle?