Suolaa ja perunaa

Muistatko vielä ajan, jolloin luki kaupan kyltissä: Siirtomaatavarakauppa-Kolonialvaror. Oli Lyhyttavaraa ja paikallisen meijerin maitokauppa oli joka korttelissa. Nämä olivat paratiiseja joihin maalta muutettiin ja niitä sanottiin kaupungeiksi. Jotenkin tulee nuoruus mieleen, kun näkee ja kuulee puhuttavan nuorukaisista, jotka matkaavat hengenvaarallisesti kotimaastaan jonnekkin onnelaan. Onko heillekkin olemassa promisland jossain vaarojen tuolla puolen.

Eräänä talvisena iltana kaksi poikaa istuu pienen keittokomeron pöydän ääressä. Kummallakin karvalakit päässä, koska oli kylmä. Ruokana oli kylmiä keitettyjä perunoita ja kastikkeena suolapussi ja juomana kuppi kahvia. Ruotsinkielinen naapuri poikkeaa isäntää tapaamaan, mutta hän ei ole paikalla. Naapuri pyörittelee päätään hetken ja poistuu paikalta. Paikka oli siis Närpiö ja tarkemmin Gottböle. Talo oli iso, mutta tuvan keittokomeron rautainen hella ainoa lämmönlähde. Ei siis kovin hyvä lämpötalous. Yöllä vesi jäätyi ämpärissä. Varmaan arvaat, että olin toinen pojista, se nuorempi 14 v. Toinen oli veljeni 16 v. Miehekkäästi metsätöitä piti koittaa. Tukkia, paperipuuta ja halkoja. Lunta lähes metri, minä puolitoistainen.

Kotona pienessä mökissä isä petipotilaana jota äitimme hoivasi. Pieni kansaneläke ja pennoset, joita saimme haalittua kokoon. Taistelua elämästä ja kuolemasta eikä tietoa mistään paremmasta. Mökin poikina työ tuntui tavattoman raskaalta, kun ei ollut voimia kehittynyt vielä. Kohta 60 vuotta myöhemmin näppäilen tietokoneeni näppäimistöä lähiön kerrostaloasunnossa. On lämpöä ja hyvää ruoka. Olen kuitenkin kiitollinen, me selvisimme. Saimme kumpikin perheen ja siunaus on ollut myötä.

Joskus kysyn itseltäni: Olisinko lähettänyt sen ikäiset poikani vastaaviin oloihin? Vastaus: En ehdottomasti! Tiedän, että silloin ei ollut vaihtoehtoja ei minne mennä ei mitä tehdä. Kesällä heinätöitä naapurissa, perunan nostoa ja ojankaivuuta lapiolla. Talvella metsätyö käsipelillä ja keväällä paperipuun kuorintaa. Mieleen tulee laulu: Kaksi vanhaa tukkijätkää… Tuskin monikaan enää muistaa koko laulua. Eihän metsäkoneet laske koskia?? Sehän on ihan hullu ajatuskin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s