Suomalainen sananlasku: Hyvä kello kauas kuuluu, paha kello kauemmaksi! Nämä sananlaskut ovat kansanviisautta ja monessa on pohjana Raamatun tuntemus ja uskonnollinen pohjavire. Tämän sananlaskun sanoma on siinä, että jonkin ihmisen heikkouksia kerrotaan paljon laajemmalla alueella kuin hänen tai jonkin toisen hyviä ominaisuuksia.

Hyvästä ominaisuudesta haluaisin kertoa yhden esimerkin elävästä elämästä. Olimme erään seurueen kanssa Venäjän puolella Länsi-Inkerin alueella. Olimme liikkeellä erään ystävän bussilla. Siellä jossain kesken matkan autosta loppui veto. Vauhti alkoi hidastua, mutta kuljettajan reaktioita seuratessa sain hämmästyä. Hän ei hermostunut eikä räjähtänyt, vaan hänellä ilmeisesti ajatusmaailma aloi heti etsiä ratkaisua, jos vetosysteemit ovat rikkoutuneet. Asia kuitenkin selvisi nopeasti. Kuljettajalla oli meko suuri avainnippu, joka vaikutti sen, että avain pääsi kääntymään ja katkaisi sähkövirran, jostain tärkeästä kohteesta. Virta päälle ja taas matka jatkui. Luultavasti suuri osa matkustajista ei ehtinyt kunnoilla tajuta mitä tapahtui.

Kun puhutaan pahasta kellosta, niis se voidaan tulkita yhdellä sanalla: Juoru! Voi miten usein jää kiinni lihallisuudessaan siitä, että rehellisyyden perikuvana omasta mielestään vain puhuu totuuksia ja kuitenkin samalla saattaa lyödä sata leimaa ihmiseen, joka ei ole paikalla. Ihmisellä on myöskin taipumusta tiedon julkistamiseen. Joku kertoo epävarmana jostain asiasta jotakiin. Jos satun tietämään asiasta jotakin enemmän, niin lihallisuus on kuin partiopoika aina valmis kertomaan lisää. Erityisesti silloin, jos tieto on jotenkin negatiivista. Paitsi, jos kohde on rikas, viisas tai kuuluisa. Silloin kannattaa puhua hyviä asioita ja näin saa osan siitä glooriasta itselleen, näin helposti luulen.

Sitten saan joskus yön hiljaisina hetkinä käydä läpi päivän tapahtumia ja usein jään luokalle tai ainakin saan ehdot. Enkä tiedä saanko ehtojani koskaan suoritetuksi. Päällimmäiseksi jää huuto yössä: Herra armahda minua syntistä!