Katselin ja kuuntelin uutisia, kun olin herännyt ja aamukahvi tiputettu. Oli siis hyvää aikaa avata ikkuna maailmalle. Aina herää ajatus, että mitähän uutta ja ehkä viisastakin on maailmalla keksitty ja toteutettu. Ajan hermolla tai ainakin sen vieressä on syytä eläkeläisenkin pysyä. Saamme useasti kuulla, että eläkeläisten osa on tulla toimeen vähemmällä kuin työikäiset keskimäärin. Kyllähän se on niin, että selkävaivaisena yli seitsemäkymppisenä en haluaisi istua puolta vuorokautta lentokoneessa nähdäkseni vaikkapa Vietnamin hietikot. Kuiskaan tämän noloimman syyn! En ehkä osaisi enää kielitaidottomana käyttää sitä helpotuslaitosta. Toinen kysymys, haluaisinko pissiä jonkin ulkomaalaisen niskaan. No eihän se nyt niin mene, sanoo joku. Kuitenkin taannoin Etelä-Euroopassa tipahti taivaalta jäälohkare ja siinä oli pikantti oranssi väri, mistä lie tullut. Säästän siis pari donaa ihan vain istumalla toimettomana.

Se, mikä tänä aamuna puhutteli, oli uutisten sisäpoliittinen osio. Siinä erää oppositiopuolueen äänenkannattaja sanoi viisauden: Luottamus oppositioon on suurempi kuin hallitukseen. Jess, siinä on tämän päivän aforismi. Mieleeni nousee yksi elämäni noloimmista asioista. Teuvalle oli perustettu ammattikurssikeskus. Siellä oli myös oppilaskunta olemassa, jonka puheenjohtajaksi minut valittiin. Sain siis luottamusta, mutta mitä sitten tapahtuikaan. Lapsellisesti imarreltuna kävelin sen pöydän taakse, jossa oli jo sihteeri valmiina. Hänellä oli papereita edessään ja kynä kädessään. Luultavasti luulin, että siinä paperilla on jotain, jonka mukaan edetään. Istuin paikalleni ja kiitin luottamuksesta, mutta sitten putosin mustaan aukkoon, se paperi oli tyhjä ja minulla ei ollut aavistustakaan mitä nyt pitäisi tehdä. Aikani yritin soperrella jotakin ja tunsin miten punotus paheni joka hetki, kunnes sain sanottua, että eiköhän lähdetä kotiin.

Nimittäin, kun sitten nämä samat henkilöt valitaan uudelleen eduskuntaan ja sovittavat ministerinsalkun kahvaa kouraansa, heistä tulee samanalisia lampaita, jotka valittavat miten hallitusvastuu syö miestä. Miksi tämä on näin? Siksi, että on kuunneltu käärmeen kuiskausta! Kun Jumala syrjäytetään arkielämästä, kaikki kääntyy nurinpäin. Katsomme Raamatusta yhden kohdan: Kirje roomalaisille 13 luku

1 Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.
Jokainen kyselytunti on hyökkäystä Jumalan Majesteettia vastaan, kun huudetaan pää punaisena ministereille. Ensin kaikki tahot tekevät hallituksen tien mahdollisimman hankalaksi ja sitten huudetaan, miksi ei tehdä sitä ja tätä. Tälläinen on minun tämänpäiväinen kokemukseni päivän politiikasta. Samaa prosessia käydään kai kirkoissa, kaikissa herätysliikkeissä. Johtajat eivät saa sitä kunnioitusta, joka sanan mukaan kuuluisi. Ehkä myös johtajatkin alkavat ottaa löysemmin, koska hikipinkoilu ei tuota tulosta siksi, että kaikki olemme demokraatteja, jokaisen ääni on yhtä arvokas, kun Jumalan vaikutus on separoitu pois.