Satu rumasta ankanpoikasesta tuli mieleeni, kun istuin koneen ääreen. Istuin pilvistä iltapäivää kerrostalomme pihapenkillä. Siinä oli lämmin olla ja ulkoiset olosuhteet ihanteelliset. Sisälläni oli kuitenkin joku liikehdintä, joka alkoi laittaa asioita uuteen järjestykseen. Raamattu puhuu järistyksestä, joka liikuttelee taivaankin voimia. Mikähän niitä taivaan voimia liikuttelee? Ettei vain olisi markkinajumala tässäkin mukana. Yhtenään tulee asioita, jotka panee miettimään Suomen henkistä ja hengellistä tilaa. Onko Jumalan pyhyys todella niin pieni juttu nykyihmiselle, ettei voida seurakuntien pääkirkkoja pyhittää vain Hänen kohtaamispaikoiksi? Olihan sekin ihme nähty, että kirkko muutettiin yökerhoksi ja sitten palautettiin taasen kirkoksi.

Näitä miettiessäni kelailin mielessäni unta, jota näin viimeyönä. Monet uskovat vähättelevät unien sanomaa. Saahan sitä vähätellä, mutta minun Raamatussani lukee, että Jumala puhuu unienkin kautta ihmisille erittäin vanhuksille. Siihen uneen liittyi entiseen ammattiini kuuluvia asioita. Siinä oli myös huoneen numero, joka oli 215. Koitin kysellä Herralta, että onko sillä numerolla joku merkitys. Kun sitten heräsin aamupäiväuniltani, niin heräämisvaiheessa sain sanat: Virren numero! Etsin virsikirjan ja luin sen virren. Se on kasteosastossa. Jouduin perusteellisesti käsittelemään asian: Mihin kirkkoon tai seurakuntaan minut on kastettu? Jos minut kastettiin luterilaiseen kirkkoon, niin erotessani siitä jätän Jumalan valtakunnan samalla. Mutta onko Jumala luterilainen? Tulin siihen tulokseen, että ei ole. Olen Jumalan valtakunnassa olisinpa fyysisesti missä tahansa samaa Raamattua lukevien ystävien parissa.

Sitten tuli puhuttelun vaikea ja vakava vaihe. Sain käsitetäväkseni kysymyksen: Voisitko lakata esilläolemisesta ja vetäytyä julkisuudesta ja vositko luopua kaikista toimistasi ja jäädä nollaksi. Lupasin ja vielä niin, että jään nollaksi, jos Hän ei anna mitään uutta. Jos pystyn käymään läpi tämän asian niinkuin Herra haluaa, todennäköisesti en ole enää vankilalähetti tai mitään muutakaan mainittavaa. Tässä nyt punnitaan onko palveluni ollut lihallista vai hengellistä? Jos se on ollut lihallista, siinä ei ole mitään säilyttämisen arvoista. Vaikka olisi ollut jotain hengellistäkin, niin Hänellä on mahdollisuus lähettää toisia, jotka ovat pätevämpiä niihin tehtäviin. Jos kykenen käymään tämän läpi, uusia blokeja syntyy ainoastaan, jos Hän käskee ja antaa aiheen.