Hänen ruokansa

Joskus kuulin rallatuksen: Hei hevoselle heiniä, ettei se syö tallista seiniä. Lapsuudesta muistan naapurin isännän, joka heinänhakureissuillaan poikkesi joskus pikkuruiseen tupamme. Hevonen rekineen parkkerattiin pihaamme ja sen eteen heitettiin heinätukko, ettei tavitse joutilaana olla. Joskus myös kaurapussi. Siinä pussissa oli sellainen narusanka joka piti pussin paikoillaan ja sieltä sitten heppa kielellään koukkasi elovenaa suuhunsa.

Jokaisella elävällä on ruokavalionsa. kilpikonnan olen nähnyt syövän vihreää salaattia. Kanat syövät jyviä ja lisäksi erityisesti valmistettua rehuseosta, joka antaa hyvän mahdollisuuden munia terveitä munia. Petoeläimille on vankeudessakin annnettava liharuokaa ja isoille vesieläimille kaloja.

Raamattu antaa kattavan osviitan ihmisen ruokavaliosta. Siinä on tarkasti määrätyt hedelmät ja eläinperäinen ruoka mikä on elimistölle sopivaa ja mitä pitäisi välttää. Raamattu kertoo myös jotain Jeesuksen ruokavaliosta. Leipä ja hiilloksella paistettu kala oli ainakin esillä, kun Hän aterioi opetuslastensa kanssa. Pääsiäsiateria oli spesiaalijuttunsa ja Hän kunnioitti sitä viimeiseen asti. Asiantuntijat tietävät mitä siinä tilaisuudessa syötiin ja juotiin. Hän tekee kuitenkin lopussa poikkeuksen leivän ja viinin osalta. Hän antaa niille erityisen merkityksen, joka on kantanut meidän päiviimme asti.

Näiden lisäksi Hän kertoo ainakin yhden kerran ravinnosta, josta opetuslapsetkaan eivät tienneet. He tulevat Sykarin kaivolle puolenpäivän aikaan. Aika oli ihan kummallinen, koska silloin olisi pitänyt olla pötköttämässä ikkunaluukut suljettuina päivän kuuminta hetkeä viettäen. Hän istuu kaivolle ja kohtaa tässä epätavallisessa hetkessä epätavallisen ihmisen. Syntyy keskustelu, joka on myös epätavallinen, koska vastapuolella oli nainen, jota juutalainen halveksi. Tässä on ensimmäinen opetus: Halveksittavaa ihmistä ei voi olla, koska jokaisen on Jumala luonut! On vain ihmisiä, joita voidaan kohdata sovinnaisesti tai epäsovinnaisesti.

Opetuslapset olivat menneet ostamaan kaupungista ruokaa ja palaavat kantamuksineen. He hämmästyivät , kun Jeesus sanoi jo ruokailleensa. Olihan se ihmeellistä, että Hän sanoi syöneensä jo, vaikka ruokaa vasta tuotiin kaupungista. Hän kyllä kertoo asian, mutta luultavasti se jäi sittenkin opetuslapsilta ymmärtämättä. Hän sanoi: Minun ruokani on se, että teen Lähettäjäni tahdon. Hän siis ruokaili juuri siinä hetkessä, kun Hän kohtasi naisen kaivolla. Lähettäjän tahto oli juuri se, että nainen saa kohdata Jeesuksen! Olisiko meidänkin uskovina syytä tarkistaa ruokavaliotamme? Lähdemmekö etsiskelemään opetuslasten tavoi ruokaa sieltä ja täältä? Vai pitäisikö meidän opetelle kuulemaan Lähettäjämme tahtoa. Jeesus sanoi omilleen: Niinkuin Isä lähetti Minut, niin minäkin lähetän teidät! Mikä olisi tänään meidän lähettäjämme tahto? Olisiko se edelleen siinä, että rakastaisimme itseämme ja lähimmäistämme Jumalan rakkaudella? Nyt tietysti ratkaisee se, rakastammeko ihmisen sielua vai haluissaan kiemurtelevaa vanhaa aatamia. Kun sielun pelastusta julistetaan, silloin lihan himoja välttämättä kuoletetaan. Tämä on Lähettäjän tahto ja siitä ruuasta me saamme elmänvoimaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s