Kassatoimintaa

Muistaako joku vielä kauppojen ns pikakassat? Useasti siinä oli esimerkiksi vain kolme tavaraa. Kiireiset ihmiset haluavat saada kaiken nopeasti ja päästä tärkeämpiin juttuihin. Nykyisin ei taida pikakassoja olla, mutta sitten on itsepalveu tullut kuvaan mukaan. Kassoja voi olla kymmeniä, mutta yleensä vain muutama auki, joten jonoja syntyy. Onko se niin, että asiakas saa kuvan kaupan on hyvyydestä ja jono osittaa, että kannattaa jonottaa. Joskus koodinkukijan kohdalla on sellainen vilske, että tavarat kasautuvat. Kassalla tulee siis olla kärppänä, että takanatulevien hermot kestävät.

Kun sitten seniorikansalainen on tottunut käsittelemään rahaa ja se kymmensenttisen kaivaminen kukkaron sopukoista kestää yli sallitun, niin hermot kiristyvät takana. Tavaroiden asettelu kassiin näyttää niinkuin se olisi taidetta ja kestää ja kestää. Näin ajattelin nuorena ja vetreänä. Nyt, kun itse vanhenen, katson myötätuntoisesti. Katson häntä, jonka askel on lyhyt, vartalo voi olle erilaisessa asennossa ja kassatoiminta on hidasta. Katselen siinä omaa tulevaisuuttani, joka voi olla jo oven takana. Viimeinen vuosi on taas menossa ajokorttiperioodista, miten mahtaa käydä? Ristiriita on läsnä. Haluaisin vielä ajaa autoa, mutta en haluaisi olla haitaksi muille tien käyttäjille. Lääkäri on siinä paljon haltija.

Eräänä päivänä visioin mielessäni, jospa kaupassa olisikin ainakin yksi hidas kassa! Siihen kaikki seniorit jonoon, siinä voisi olla penkki jossa saisi istua odottaessaan vuoroaan. Voisi tehda asiat niin hitaasti ja arvokkaasti mikä tuntuu hyvältä. Siinä voisi vaihtaa kassahenkilön kanssa vaikkapa kuulumiset ja saisi vaikkapa kätellä kassahenkilöä, koska se saattaisi olla ainoa ihokosketus sinä päivänä. Oikeastaan Raamatusta voisi ottaa oppia. Kun Eesau ja Jaakob kohtasivat toisensa sen jälkeen, kun Jaakob oli juksaamalla saanut esikoisoikeuden isältään ja pitkä maanpakolaisuus oli päättymässä. Eesau esitti, että nyt kuljetaan samassa seuruessa, kun on sovinnollisesti kohdattu. Jaakob ei ilmeisesti ihan luottanut sopuun ja oli muutakin syytä. Hän sanoo: Mene sinä edeltä! Minä tulen perässä, koska minun laumassani on sairaita ja tiineitä lampaita, niin minä tulen hiljempaa perässä. Joka on lukenut, tietää myös sen etteivät veljekset päätyneet samaan paikkaan. On siis tärkeää sovittaa vaelluksen vauhti hitaitten mukaan, etteivät ne nääntyisi. Ettemme äänestä heikointa lenkkiä ulos vaan hoivaamme Jumalalle kunniaksi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s